Minulla oli mahdollisuus osallistua Business of Software -konferenssiin lokakuun loppupuolella. Se on yksi parhaista konferensseista mihin olen osallistunut – niin myös tänä vuonna. Puhujat olivat huippuluokkaa ja tunnelma erittäin mukava. Tässä ensimäinen kirjoitus sarjassa joka käsittelee BoS-konferenssia.

Kuva: Betsy Weber

Ensimmäinen puhuja oli professori Clayton Christensen, joka on kuuluisa mm. kirjastaan The Innovator’s Dilemma. (Steve Jobsin elämänkerrassa mainitaan ainoastaan yksi business-kirja, joka on juuri The Innovator’s Dilemma.) Christensen aloitti puheensa koskettavasti pyytämällä anteeksi siitä, että hän puhuu hitaasti ja katsoo lattiaan yleisön sijaan. Viime kesänä hän sai aivohalvauksen, joka heikensi hänen puhukykyänsä huomattavasti. Hän kertoi ostaneensa Rosetta-kielikurssin ja aloittaneensa englannin kielen opettelun lähes alusta. Hänen kykyynsä esittää älykkäitä, veitsenteräviä argumentteja ei selvästikään ollut muuttunut halvauksen myötä.

Professori Christensen puhui disruptiivisistä innovaatioista ja siitä, miten vaikeata onnistuminen on ylläpitää.

“If you do everything right, you will fail.”

Hän argumentoi, että se mitä Harvardissa ja muissa opinahjoissa opetetaan liiketoiminnan johtamisesta väistämättä johtaa yrityksen epäonnistumiseen.  Syy on siinä että, tällainen liiketoiminta ei pysty vastaamaan disruptiiviseen innovaatioon, vaan se pyrkii vastaamaan parantamalla nykyisiä tuotteita ja palveluita – vaikka asiakkaat ei tällaisia parannuksia tarvitse eivätkä edes voi hyödyntää niitä.

Disruptio syntyy Christensenin mukaan usein pohjalla – korvataan “kuluttamattomuus” (non-consumption) uudella, halvalla, rajatun toiminnallisuuden  tuotteella.

Toyota tuli pohjalta Corollalla mutta on nyt siirtynyt ylempiin segmentteihin (Lexus) jonka johdosta korealaiset Kia ja Hyundai tulevat pohjalta valtaamaan markkinoita. Ensimmäiset transistoriradiot olivat surkeita, mutta halpoja. Sony teki 2 dollarin radion joka sai suuren suosion ja onnistui siten nousemaan elektroniikkajätiksi tyhjiöputkivalmistajien ohitse.

Jos siis haluat nitistää kilpailijat, tee se pohjalla. Christensenin mukaan uusiutuvan teknologian yritykset  - sähköautot, aurinkoenergia, tuulivoima, biopolttoaineet – lähestyvät markkinoita väärin. Esimerkisi aurinkoenergiayhtiöt yrittävät suurilla tuilla ja investoinneilla tehdä aurinkoenergian kipailukykyiseksi teollisissa länsimaissa. Tämä on erittäin vaikeata. Samalla mm. Mongoliassa ja monessa Afrikan maassa yksinkertainen aurinkoenergia kasvaa 50% vuosivaiuhtia ilman tukia – sen takia että siellä korvataan pimeys. Tuotteet paranee pikkuhiljaa ja Christensenin mukaan aurinkoenergian onnistujat tulee sieltä.

Lopuksi vielä yksi lause Christensenin esityksestä, joka kaikui erityisen selkeästi minun korvissani.

“The market to make something more affordable and simple is often times a bigger market.”

Tämä on mukava kuulla – me kun teemme toiminnanohjauksesta helpompaa useimmiten myös halvemmalla kuin perinteisin menetelmin.

Kaiken kaikkiaan professori Christensenin puhe oli erittäin vangitseva ja vaikuttava. Hän on selvästi maineensa veroinen!

Autoni kahdessa edellisessä määräaikaishuollossa merkkikorjaamolla on autoa luovutettaessa mainittu, että pakoputkisto on vaihtokunnossa. Itse olin huomannut vain yhden kiinnikkeen ruostuneen poikki. Röörit olivat kuitenkin vielä tukevasti auton alla eikä ylimääräistä röpötystä kuulunut. He mielellään olisivat koko putkiston vaihtaneet – yksi vaimenninpönttö joskus oli vaihdettu yli 700 Eurolla, mitä lie koko putkiston vaihto olisi maksanut.

Sitten ajaessani alkoi kuulua ihmeellistä vikinää. Insinööri ryömi lumisella pihalla asiaa tutkimaan. Yksi lämpösuojapelti oli irti ja vikisi auton pohjaa vasten. Samalla huomasin, että putkiston melkein kaikki kiinnikkeet olivat ruostuneet poikki. Muuten ehjän oloinen putkisto roikkui hiuskarvan varassa.

Olin lähdössä viikon päästä Lappiin keväthangille ja mietin miten saan auton kuntoon. Merkkikorjaamolle saa ajan useamman viikon päähän ja kustannus tulisi olemaan tuskainen.

Voisiko asian ajatella toisin?

Soitin pikkuruiseen pakoputkihuoltoon enkä ehtinyt kuin kertoa mikä auto on kyseessä kun kaveri kysyi että ovatko kiinnikkeet ruostuneet poikki. Sain ajan kahden päivän päähän koska minulle ei kuluva päivä käynyt.

Sovitusti vein autoni, sanoivat tekevänsä mitä pystvät ja ohjasivat minut vastapäiseen kahvilaan. Kolmen vartin päästä palattuani pakoputkistoon oli hitsattu uudet kiinnikkeet, yksi vioittunut putkiston osa oli vaihdettu ja bonuksena repsahtanut lämpösuojapelti oli kiinnitetty. 130 Euroa.

Mitä merkkihuolto voisi oppia tästä:

1. Jos olisivat aikanaan kertoneet minulle tarkemmin miksi pakoputkisto on huonossa kunnossa olisin osannut keskustella toimenpiteestä.
2. Joskus voisi tehdä myös oikeaa korjaamista eikä vain modulien vaihtoa.

Tilanne on kuin yritysten ERP järjestelmissä.

Jos joku homma ei toimi (vaikkapa globaalia varastosaldoa ei saa näkyviin) – on ehdotus usein että laitetaanpa hieno iso ERPpi. Varastosaldon saa kyllä huomattavasti nopeammin ja edullisemminkin näkyviin. Hitsipilli käteen ja sopiva integraatio tai raportti järjestelmien keskiöön.

Tunnistamalla todellinen kipupiste ja tekemällä sen eteen fokusoitu työ – koko järjestelmä saa lisää elinikää. Toimenpide usein onnistuu jopa luvatussa aikataulussa.

Uskon autoni pakoputkiston palvelevan minua vielä vuosia uusien kiinnikkeiden avulla! Enkä aio autoakaan vaihtaa koska sen kalliit kilometrit ovat takanapäin.

P.S. silloin alunperin kun tutkin vikaa tunkkini hajosi. Nyt joudun hankkimaan autoon uuden. Jos olisin heti vienyt auton pieneen asiantuntevaan liikeeseen olisin tältäkin kustannukselta ja vaivalta säästynyt.

Ilmoitin meidät Ediste-piinapenkkiin. Olen tovin jos toisenkin yrittänyt keksiä tavan, miten saisimme kiteytettyä infrapalvelumme siten, että me erottautuisimme niistä 200 muusta palvelusta jotka ovat samankaltaisia sekä samalla tuotua ymmärrettävästi esille miksi asiakkaan kannattaisi hypätä juuri meidän syliimme. Miksi haluan tehdä tämän julkisesti ja tuoda puutteellisen viestimme esille ja vielä niin, että koko homma kuvataan?

Meillä eCraftilla on mantra “We create less software.” – luomme vähemmän softaa. Tällä tarkoitamme sitä, että haluamme luoda tilanteen missä tyypillinen yritysjärjestelmien ja muiden tietopalvelujen käyttäjä näkisi mahdollisimman vähän softaa. Faktahan on kuitenkin se, että haluamme kaikki saada hommamme tehtyä, eikä näprätä enemmän tai vähemmän käyttökelvottomien järjestelmien kanssa.

Meillä on kolme liiketoiminta-aluetta joissa pyrimme luomaan vähemmän softaa. Ediste-piinapenkissä ruodimme IT-palvelukonseptiamme, eli infrapalveluita.

Miten infra voi olla vähemmän softaa? Eikös infra ole hardista, servereitä ja piuhaa? On ja ei. Hardis on hardista, sitä saa kaupan hyllystä. Se, mitä sillä tekee ja minkälaista palvelua siihen liittyen saa on se olennainen asia. Tässä mielestäni “vähemmän softaa”-ajattelumme toimii hyvin. Asiakkaamme eivät halua vaivata päätänsä sillä, toimiiko sähköpostit, varmistukset, tietoturva, ryhmätyötilat jne. He haluavat että ne toimivat. Me piilotamme tietojärjestelmäinfrastuktuurin asiakkaalta, ja he kokevat vähemmän softaa, vähemmän päänsärkyä.

Vaikeus tässä piilee siinä, miten saisi tämän asian kerrottua ymmärrettävästi asiakkaalle samalla tuoden esille kaikki ne asiat palvelutarjoomassamma, jotka ovat asiakkaalle olennaisia.

Gurumarkkinointiblogissa on kuvattu mistä lähdetään liikkeelle, ja siellä jo kommentoitiin että “jukra, nyt tarvitaan apua.” Lähtoasetelmat ovat siis kutkuttavat. (Tässä myös linkki samaan myyntiesitykseen.)

Koska meillä on kokemusta Edisteen kavereiden osaamisesta, halusin lähteä mukaan piinapenkkiin. Uskon että saamme paljon hyvää näekmystä siitä, miten meidän kannattaa paketoida asiat paremmin, vähemmin. Samalla formaatti kiinnosti; propellipäät Apunen ja Parantainen ovat taas keksineet jotain uutta ja erilaista, joten pakkohan siihen oli päästä mukaan.

Kampaviinerit ovat kohta uunissa, vesikampaus kunnossa ja odotamme innolla mitä keskiviikkoinen piina tuo tullessaan.

Lumet sulaa ja on aika ryhtyä kevätsiivoukseen. Monessa firmassa siivouksen kohteena voisi olla sovellusportfolio. Aihetta ainakin olisi. Tutkimuksissa, missä IT budjetit jaetaan kolmeen kategoriaan – Run, Grow ja Transform – selkeästi suurin osa rahoista menee Run-kategoriaan, eli status quon ylläpitämiseen.

Ajan myötä sovelluksia tulee lisää. Niitä on ehkä jopa saatu toimimaan yhteen toistensa kanssa. Nyt niihin ei kannattaisi koskea kun homma pyörii. Jatkuvan shoppailun tuloksena on siis saatu korkeat operointikustannukset ja heikko reagointikyky muutostarpeisiin eikä päinvastoin niin, kuin ehkä toivoisi.

Olen kuullut eräästä yrityksestä jolla oli niin paljon operatiivisia sovelluksia, että joka kolmannelle työntekijälle olisi riittänyt omansa. Sadoista tuetuista sovelluksista huolimatta liiketoimintajohto ei kuitenkaan myhäillyt että “on meillä hyvä IT yksikkö joka antaa näin henkilökohtaista palvelua”, vaan jostain kumman syystä se vaati muutosta tilanteeseen.

Mistä sitten aloittaa siivouksen? Olin viime viikolla Gartnerin tilaisuudessa kuulemassa kuinka Andy Kyte kertoi omia kokemuksia aiheesta Application Overhaul. Andy kertoi innostavasti kuinka eri sovellusten oikeiden operointikustannusten avaaminen suorastaan pakottaa toimenpiteisiin.

Siivous aloitetaan siis sillä, että pakotetaan läpinäkyvyyteen eri sovellusten kustannusten ja käyttöasteen suhteen. Eikä hyväksytä ensimmäisenä tulevaa vastausta, joka yleensä on ”ei tämä paljon maksa kun lisenssit on jo hankittu”.

Kaivetaan esiin kaikki sisäiset ja ulkoiset kustannukset – niin suorat kustannukset kun seurannaiskustannukset, kuten esim. että jotain sovellusta varten pitää ylläpitää teknologiaa tai osaamista mitä ei muuten tarvittaisi. Tai että integrointimuutokset ovat johdonmukaisesti 35 % kalliimpia kun konsernissa on kolme CRM järjestelmää.

Kun kustannusten ja käyttöasteen lisäksi tuodaan mukaan kunkin sovelluksen muodostama liiketoimintariski, alkaa olla sellainen paletti kasassa millä saa ylimmän johdon tuen harmonisoinnin ja siivousoperaation taakse. Kipua ja kustannuksia se tulee aiheuttamaan muutoksen aikana, joten on parempi varmistaa johdon tuki etukäteen.

Ilman todellisten kustannusten paljastamista on aika epätodennäköistä että IT-yksikkö pystyy viemään läpi harmonisointia. Esimerkiksi mainitsemani tilanne, missä on kolme rinnakkaista CRM järjestelmää tuntuisi olevan ”low-hanging fruit”. Heti kun alkaa viemään kohti yhtä yhteistä järjestelmää, yksiköistä alkaa kuitenkin kuulua vastarintaa ja syitä miksi juuri heillä tulisi olla oma järjestelmä. Ja ennen kuin huomaatkaan joku johdosta on käynyt lupaamassa että ”ainoastaan tässä tapauksesessa” poiketaan sovitusta linjasta.

Siksi IT yksikön intressissä on paljastaa eri sovellusten ylläpidon todellistet kustannukset liiketoimintajohdolle eikä vältellä puheenaihetta kiusallisena.

140 merkin tiivistys:
Mielestäni syy Twitterin suosioon on hyvin yksinkertainen: se on yksinkertainen!

Pidemmin:
Kävin maanantaina lyhyen ajatuksenvaihdon Twitterissä Mika Martikaisen (@mikamartikainen) ja Karri Anttilan (@Kanttila) kanssa siitä miksi Twitter on suosittu. Mika ihmetteli Twitterin suosiota, vaikka se on toiminnallisuudeltaan hyvin rajattu.

Itse näen suosion syyt seuraavasti:

Yksinkertainen vetoaa eniten, kun se pysyy yksinkertaisena. Esimerkkinä tekstiviestit ja twitter.

1. Twitterissä ei ole liikaa ominaisuuksia, se on helppo ymmärtää ja se näyttää helpolta. Kynnys ryhtyä twiittaamaan on erittäin matala, koska sinun täytyy periaatteessa osata vain kirjoittaa.
2. Twitter on pitänyt pään kylmänä, eikä alkanut toteuttaa läjäpäin ominaisuuksia, joita kukaan ei tarvitse. Lisää ominaisuuksia = lisää monimutkaisuutta = lisää sekavuutta = vähemmän käyttäjäystävällisyyttä. Tämä toki voi johtua myös siitä, että heillä on ollut kädet täynnä järjestelmän pystyssä pitämisessä. Oli syy mikä tahansa, lopputulos on yksinkertainen ja hyvä.

Mielenkiintoista kyllä, tekstiviestit ja twitter syntyivät molemmat sivutuotteena. Ehkä juuri se pelasti ne. Kun homma pidettiin yksinkertaisena, seurasi menestys.

Twitterin hyvä puoli on se, että se pakottaa yksinkertaistamaan ajatuksiasi ja kirjoitustyyliäsi. 140 merkkiä on hyvä tapa harjoitella asiaan menemistä.

Itse käytän Twitteriä informaatiovirtana, josta voi poimia mielenkiintoisia aiheita silloin kun on aikaa ja huvittaa. Vastavuoroisesti syötän virtaan juttuja, jotka ovat mielestäni mielenkiintoisia.

Tämä postaus ei ihan mahtunut 140-merkkiseen twiittiin. Mutta kärkiajatuksen sain tiivistettyä jo tuonne postauksen ensimmäiselle riville…

Helmiä Jason Friedin ja David Heinemeier Hanssonin mainiosta Rework –kirjasta:

Tarjoa vähemmän kuin kilpailijasi (underdo your competition). Kun kilpailu kovenee, luontainen reaktio on kasvattaa jokaisen tuoteversiosi ominaisuuskirjoa. Ethän halua jäädä kilpakumppaneista jälkeen. Viisainta voisi kuitenkin olla täyskäännös: tarjoa vähemmän, reilusti vähemmän.

Karsi ominaisuudet minimiin. Yksinkertaista äärimmilleen, sillä sille on aina kysyntää. Yhden painikkeen kamera. Yksivaihteinen pyörä. Yksi, kokin valitsema päivän menu. Yksi koko sopii kaikille.

Päästä asiakkaat menemään (let your customers outgrow you). Usein isoimmat asiakkaasi ovat yrityksiä, jotka kasvavat koko ajan yhä isommiksi. He ovat hienoja referenssejä. Töitä riittää. Haasteet kasvavat. Kasvat haasteiden mukana.

Mutta jossain kohtaa tulee valinnan paikka: kasvatko näiden isojen asiakkaiden haluamaan suuntaan, vai kasvatko omaan suuntaasi. Joskus on viisasta päästää isot asiakkaat menemään. Pysy rehellisenä sille yritystyypille, jota palvelet parhaiten. Paras kasvustrategiasi voi olla pysyä yksinkertaisena ja kasvattaa markkinaosuutta yksinkertaisuutta hakevien keskuudessa. Sen sijaan, että taipuisit mutkalle isojen asiakkaiden yhä kasvavien ja muuttuvien vaatimusten kanssa.

Mantramme “Less Software” on varmaan tuttu monille blogin lukijoille. Mielestämme järjestelmät ovat yleensä aivan liian monimutkaisia jotta niitä voisi käyttää tehokkaasti ja tuloksellisesti. Olemme päätyneet siihen että on vain yksi keino jolla voime murtaa monimutkaisuuden vahvan otteen ohjelmistoteollisuudessa ja erityisesti liiketoimintajärjestelmissä.

Olemme päättäneet lopettaa ohjelmistokehityksen kokonaan. Jos emme  osaltamme lisää softan määrää, koemme että voimme parhaiten auttaa asiakkaitamme saavuttamaan yksinkertaisemman ja toimivamman toimintaympäristön.

Mitä järkeä tässä nyt sitten on? Mehän olemme softatalo. Ajatus ei ole niin absurdi kuin miltä se kuulostaa. Olemme yhteistyössä yliopistojen kanssa kehittäneet kognitiivisen liiketoimintakonseptin, jossa tehokkaan liiketoiminnan pyörittämiseen ei tarvitse lainkaan ohjelmistoja.

Yhdistämällä käyttäytymispsykologian ja neurologian oppeja pitkään kokemukseemme liiketoimintaprosesseista ja -järjestelmistä olemme voineet rationalisoida pois hankalat ohjelmistot kokonaan. Tästä syystä emme enää näe markkinapotentiaalia ohjelmistokehityksessä, ja panostamme siksi uuteen mullistavaan konseptiimme.

“Näemme tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden mullistaa tavan tehdä liiketoimintaa teollisuusyrityksissä” sanoo Thomas Lönnquist, eCraftin toimitusjohtaja.
 ”Olemme työstäneet tätä konseptia jo muutaman vuoden ajan, joten tuntuu erittäin mukavalta vihdoin tuoda se julki.”

Lisätietoja uudesta kognitiivisesta liiketoimintakonseptistamme löydät täältä.

Nokia ilmoitti supistavansa kännykkävalikoimaansa. Liikaa vaihtoehtoja, kuluttaja ei pysy enää perässä. Arkkitehtuurissa minimalismi jyrää. Tuotekehityksessä Apple näyttää suuntaa yksinkertaistamisella ja helppokäyttöisyydellä. Vähittäismyymälöiden suunnittelussa suurin trendi on decluttering, rojun siivoaminen ja simppelit hyllyrivistöt. Designissa vannotaan puhdaslinjaisen pohjoismaisen modernismin nimiin. Zen viehättää henkistyneitä yksinkertaisuudellaan. Lean on nouseva suuntaus liiketoiminnassa.

Mutta mitkä ovat yksinkertaistamisen periaatteet, joita soveltaa?

“Tee asiasta niin yksinkertainen kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisempi.”

– Albert Einstein

1. Vähennä lopulliseen tuotteeseen liittyviä vaihtoehtoja. Suuri määrä vaihtoehtoja ei ole käyttäjän tai ostajan palvelemista. Päinvastoin, se lisää käyttäjän tuskaa, koska hän voi mielestään valita väärin. Tuska ei poistu valinnan jälkeenkään, koska epäilys hiipii mieleen: valitsinko sittenkään oikein.

2. Mieti, mihin asiakas pyrkii. Asiakas tai käyttäjä ratkaisee tuotteellasi jotakin tiettyä ongelmaa. Hän on enemmän kiinnostunut lopputuloksesta kuin menetelmästä.

3. Lisää suunnitteluun liittyviä vaihtoehtoja. Voit hyvin harvoin parantaa lopputulosta, jos tuotteesi, palvelusi tai ohjelmistosi suunnitteluvaiheessa supistat vaihtoehtoisten ratkaisutapojen määrää. Hae vaihtoehtoja ennakkoluulotta. Älä hyväksy ensimmäistä vastaan tulevaa.

4. Suunnittele puhtaalta pöydältä. Ajattele kuin aloittelija, joka ei vielä tiedä, että jokin vaihtoehto on konsensusmielipiteen mukaan mahdoton. Nykysysteemiä viilaamalla syntyy harvoin mullistavia oivalluksia.

5. Pakota suunnittelijat perustelemaan. Miksi näin? Miksi tämä on mukana? Miksi juuri tämä toteutustapa? Huomaat usein, että syyt tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla ovat historiallisia, eikä tuo joskus toiminut ominaisuus tai muoto enää puolusta paikkaansa.

6. Pilko pienemmäksi. Pieni projekti, vain yhtä asiaa tekevä tuote, täsmäpalvelu – pieni on usein luonnostaan yksinkertaista. Usein pieni ratkaisu riittää kaikenkattavan megamöhkäleen sijaan. Tämä tietysti tarkoittaa, että sinun ja käyttäjän pitää hyväksyä täsmäratkaisun rajoitteet. Mielenkiintoista kyllä, kiireiselle käyttäjälle tämä tuntuu usein sopivan mainiosti. Me insinöörit puolestaan sorrumme tekemään monimutkaista, koska yksinkertainen on meille liian yksinkertaista.

7. Näe yksinkertaistaminen taitona. Yksinkertaistamisen taitoa pitää harjoittaa. Elegantti ratkaisu ei synny itsestään. Iteraatiokierroksia ja roskiin heitettyjä vaihtoehtoja voi olla tuhottomasti. Yksinkertainen ei ole sama asia kuin helppo.

“Yksinkertaistaminen tarkoittaa maksimaalisen vaikutuksen aikaansaamista
minimaalisin keinoin.”

– Koichi Kawana.

Kommentoikaa: Mitä muita yksinkertaistamisen periaatteita listaan voisi lisätä?

Miksi yksinkertaistaa?

Me insinöörithän haluamme tekniikka, joka ainakin teoriassa pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmamme. Kuitenkin väitämme arvostavamme yksinkertaisuutta.

Miksi siis?

Koska säästät aikaa ja hermoja. Yksinkertaistamalla järjestelmiä, kuten Ville juuri kirjoittaa, työntekijä tai johtaja tai asiakas säästää kallisarvoista aikaansa. Siis tienaa euroja.

Tai parantaa asiakaskokemusta, kuten Elina Hiltusen kolumni Talouselämässä kertoo. Uskon, että tällä on suora linkki myös asiakasuskollisuuteen. Kynnys vaihtaa helposta vaikeaan on korkea.

Ohjelmistojen luomisessa ja käyttämisessä pätee: periaatteessa haluamme mahdollisuuden kontrolloida kaikkea, mutta käytännössä meillä on kuitenkin tärkeitä tavoitteita, joita yritämme saavuttaa, ja siksi haluamme keskittyä olennaiseen.

Juuri tuo olennaiseen keskittyminen on mielestäni koko simplicity -ajatuksen ydin. Niin elämässä kuin teknologiassakin. Vain ymmärtämällä mikä oikeasti on tärkeää pystyt karsimaan turhan pois.

Turhan karsiminen onkin paras tapa yksinkertaistaa.

John Maedan mainiossa kirjassa The Laws of Simplicity on kymmenen lakia, joista ensimmäinen on tärkein: ” Reduce. The simplest way to achieve simplicity is through thoughtful reduction.”

Itse sanoisin, että yksinkertaistamisessa on kyse kahdesta askeleesta:

1. Ymmärrä. Eli like-elämässä ja teollisuuden ohjelmistoissa kyse on siitä, että sinun pitää tietää mikä on oikeasti tärkeää. Kuten Edward de Bono sanoo kirjassaan Simplicity, saavutat yksinkertaisuuden vain ymmärtämällä yksinkertaistettavan asian syvällisesti.
2. Karsi. Poistat kaiken turhan ja piilotat loput. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että softa on enemmän prosessiohjautunut. Näin vähennetään turhaa tietoa silloin kuin sitä ei tarvita. Käyttäjälle näytetään ainoastaan relevantteja tietoja.

Yleisteemamme on vähemmän softaa. Siis vähemmän päällekkäisiä, vaikeaselkoisia tai mammuttimaisia ohjelmistoja.

Useimpien käyttäjien työruudulla on kymmenen eri ohjelmaa, usein enemmänkin. Näitä hän joutuu käyttämään saadakseen viikottaiset työnsä tehtyä. Käyttämisen ilo on tästä järjestelmäviidakosta kaukana.

Kerromme, kuinka järkeistät ja ratkot liiketoimintahaasteitasi vähemmällä softalla.

Aiomme kirjoittaa mm. seuraavista aiheista:

• Käytettävyys – helppokäyttöisyys ja turhan karsinta.
• Keskeisten prosessien tehostaminen:
  -   Myynti on tuotantoprosessi (1, 2, 3) – lean-näkökulman tuoma muutos ja työkalut.
  -   Palveluprosessi lean-näkökulmasta – mitä uutta lean-ajattelu tuo.
  -   After-sales ja elinkaaren hallinta – mistä on fiksut ratkaisut rakennettu.
  -   Hankintaprosessi – mitä olemme oppineet tehokkaasta hankinnasta.
• Master data management (1) – vähemmän mutta fiksummin.
• Simplicity! – yksinkertaistaminen ja sujuvoittaminen.
• Sosiaaliset mediat – ohjelmistoja nekin, joten tarkastelemme niitä tuottavuuden ja yksinkertaistamisen näkökulmasta.

Jaamme niitä kokemuksia ja ajatuksia, joita meillä on tehokkuuden lisäämiseksi.
Vähemmän softaa, enemmän tuottavuutta.