Luin viikonloppuna uusimman Helsingin sanomien Kuukausiliitteen. Siinä oli mainio juttu taloustieteen professori Bengt Holmströmistä. Professori Holmström on fiksu mies. 

Hänellä oli myös viisaita sanoja jakaa meille tavallisille tallaajille.

Professori Holmström on niin fiksu että 45-vuotiaana hänet kutsuttiin MIT-yliopiston taloustieteen professoriksi. Hän muun muassa äkkäsi erään makrotalouden oppikirjan sisältäneen virheen 50 vuodan ajan. Miten hän sen keksi? Kysymällä. Hänen mielestään teoriassa ei ollut järkeä. Hän alkoi kysellä ja kyseenalaistaa.

 ”Tyhmät kysymykset ovat tärkeitä. Pitää kehdata kysyä.”

Pitkäaikainen ystäväni ja opiskelukaverini Kalle on hyvä esimerkki henkilöstä joka uskaltaa kysyä. Aikoinaan kävimme ekskursiolla isolla verkkovalmistajalla. Siellä innokas insinööri kertoi hienoja yksityiskohtia heidän verkkovimpaimista. Hän kertoi pitkään tukiaseman komponentista, mutta ei oikein saanut kerrottua mikä se on. Viimein Kalle nosti kätensä pystyyn ja kysyi: “Mikä tuo on?” Insinööri katsoi häntä hölmistyneenä. “Ööh, se on MUXi.” Hän jatkoi selittelyä ja kohta Kallen käsi oli taas pystyssä: “Mikä on MUXi?”

Insinööri oletti että kaikki teekkariplantut ymmärtää mistä on kyse. Tämän virheen tekee myös jatkuvasti asiantuntija sekä hänen asiakkaansa. Pitäisi ymmärtää kysyä enemmän. Tällöin moni väärinkäsitys jäisi tekemättä.

Tämä on hyvän asiantuntijan tärkeimpiä ominaisuuksia. Asiakas ei aina tiedä mitä on hänelle parasta eikä välttämättä mikä ongelma hänellä on. Pitää uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä.