Saku Tuominen ja Katja Lindroos ovat kirjoittaneet kirjan Ravistettava, omskakas: toisinajattelijan käsikirja (Tammi, lokakuu 2009). Kirja on mainio opas yritysten innovaatiotoimintaan, sillä se haastaa lukijan irti vanhoista ajatusmalleista. Uuden luominen on vaikeaa, kun tarraa – jopa tietämättään – liikaa entiseen kiinni.

Sain viime viikolla tilaisuuden jutella innovaatioista Saku Tuomisen kanssa. Saku on kansainvälisen Zodiak Entertainmentin luova johtaja ja tuoreen Idealist Groupin perustaja. Pyysin Sakua heti tarttumaan rinnuksiini ja vähän ravistelemaan:

Peter Löfgren: Saku, kenen vastuulla innovointi yrityksissä on? Kuka sitä johtaa?
Saku Tuominen: Minusta ideointi on aina esimiehen vastuulla. Ja jokaisen esimiehen – ideointia ja luovuutta ei saa rajata harvojen etuoikeudeksi.

Mistä ideointi ja innovaatioprosessi alkaa? Sysääkö joku tietty tilanne sen liikkeelle?
Korostan jälleen esimiehen roolia. Ideointiprosessi ei voi olla ainoastaan reaktiivinen tai ideoista käynnistyvä vaan sen täytyy olla uutta etsivä, proaktiivinen. Luovassa yhteisössä on jatkuvasti käynnissä useita eri prosesseja, useissa ei vaiheissa.

Mutta eikö pidä olla ensin joku ongelma, jota ratkaistaan? Mistä organisaatio tietää, että nyt tarvitaan jotain innovatiivista?
Ongelman voi tunnistaa kuka tahansa ja luova organisaatio ei ole huolissaan ongelmista vaan päinvastoin innostuu niistä. Mutta tärkeää on se, että reagointi ei rajoitu ainoastaan tilanteisiin, joissa havaitaan ongelma.

Usein suuret ideat eivät ole ratkaisuja ongelmiin vaa pinnan alla kytevien tarpeiden tunnistamista. Ei maailmassa ollut huutavaa tarvetta iPodille ja silti se muutti koko musiikkibusineksen.

Allekirjoitan kytevät tarpeet ja iPod -esimerkkiä olen itsekin käyttänyt! Kuinka porukka sitten saadaan tällaiseen kehitystyöhön mukaan?
Luovuus tarkoittaa halua tehdä eri tavalla, paremmin. Jotta ihmiset pystyvät siihen, heillä täytyy olla halua tehdä eri tavalla ja toisaalta usko omaan kykyyn haastaa olemassaoleva. Siksi luovuuden johtamisessa ollaan tekemisessä aivan perustavaa laatua olevien asioiden kanssa, kuten vaikkapa itsetunnon rohkaisemisessa.

Moni tuskailee sen kanssa, kuinka paljon aikaa ja resursseja mihinkin kohdistaa. Milloin idea tai innovaatio on valmis?
Ei milloinkaan. Vaikka idea olisi kuinka hyvä, täytyy hyväksyä että jossain olisi vielä parempi idea. Täytyy hyväksyä riittävän hyvä, vaikka se tuntuukin monesta hurjalta ajatukselta. Tämän vuoksi inhoan ajatusta perfektionismista koska se lähtee siitä, että täydellinen on olemassa. Ei ole. Uskon kunnianhimoon ja paremmin tekemiseen – en täydellisyyteen. Ja asioiden täytyy aina antaa hautua rauhassa, koska vain siten saamme apua alitajunnaltamme.

No hyvä, mutta kuinka testata sitä, onko uusi konsepti koko vaivan väärti? Mistä voin tietää, että olen menossa oikeaan suuntaan?
Riippuu kokonaan ideasta. Uskon ideoiden pitchaamiseen varhaisessa vaiheessa. Uskon prototyyppeihin. Uskon testipresentaatioihin. Uskon pilotteihin. Minulle tulee usein “etiäinen” siitä toimiiko idea vai ei silloin kun presentoin sitä, riippumatta palautteesta!

Tuon perusteella täytyy heti kysyä, mikä palaute kannattaa huomioida ja minkä voi työntää sivuun?
Jos kaikki ovat ideasta innoissaan, siinä on todennäköisesti jotain hyvää. Jos kukaan ei ole ideasta innoissaan, siinä on todennäköisesti jotain vinossa. Jos kaikki ovat laimeita, on syytä olla huolissaan.

Jos mielipiteet jakautuvat voimakkaasti, saatetaan olla jonkun suuren äärellä, koska hyvä idea haastaa usein olemassaolevan ja on siksi pelottava. Ja vaikka uskonkin palautteeseen ja aktiiviseen dialogiin, en usko liialliseen demokratiaan, koska se leikkaa usein rohkeimmat ideat pois.

Milloin uusi kokonaisuus paketoidaan tai tuotteistetaan valmiiksi? Mihin pitää kiinnittää huomiota?
Tuotteistaminen on osa ideointiprosessia ja se koostuu kymmenistä yksityiskohdista jotka voivat olla joko luovia tai ei. Siksi on tärkeää, ettei ideointia ja tuotteistamista eroteta toisistaan. Suuruus on yksityiskohdissa.

Mikä on paras tapa lanseerata uusi idea markkinoille?
Hiomalla, hiomalla ja hiomalla. Yksityiskohtia rakastamalla. Mitä rohkeampi idea, sitä enemmän täytyy käyttää luovaa ajattelua sen tuotteistamisessa ja lanseeraamisessa. Itsestäänselvä on helppo myydä, erilainen usein ei.