Kuvittelemme usein oman yrityksemme erityistapaukseksi, johon eivät muiden mallit ja opit sovi. Se on puppua. Muilta kannattaa oppia.
”Energiaa on pyritty säästämään suomalaisvoimin aiemminkin”, sanoo Strömforsin tehtaan kunnossapitopäällikkö Pertti Vainio Energia-lehdessä (9/2010).
Tehtaan ranskalainen omistaja ei kuitenkaan uskonut, että kaikki kivet oli käännetty.
Ideoita ja konsepteja on helppo esittää kalvosarjoina. Loputon kalvosaasteen tuottaminen kääntyy kuitenkin itseään vastaan.
Mikään ei konkretisoidu. Kaikki näyttää samanarvoiselta.
Tie onneen on prototyyppi. Kuten S.E.O.S. Design Oy:n toimitusjohtaja Antti Pitkänen toteaa Metallitekniikassa (2/2011):
“Emme tule toimeen ilman fyysisiä prototyyppejä. Sitä tarvitaan kommentointia ja tiedon keräämistä varten. Ei 3D-mallista voi päätellä, minkälainen tuoli on istua. Kaikki katsovat kuvaa eri tavalla, prototyypissä kaikki keskustelevat samasta asiasta.”
Olemme itsekin soveltaneet tuota periaatetta menestyksellä esimerkiksi tarjouskilpailussa (lue tarinamme Muuttopalvelu Niemi Oy:n tarjouskilpailusta).
Montako kalvosettiä uusista ‘konsepteista’ sinulla on? Entä montako prototyyppiä?
Niinpä.
Wärtsilä elää kokonaispalveluja toimittamalla. He toimivat 70 maassa. He ylläpitävät, modernisoivat ja huoltavat asiakkaan laitteita ja järjestelmiä, olivatpa ne alunperin Wärtsilän toimittamia tai eivät.
Wärtsilän bisnes on globaalia palvelubisnestä. Niin on kaikkien muidenkin menestyvien teollisuus- ja hitech-yritysten.
Wärtsilä Services -liiketoiminnan Vice President Christer Kantolan tyypillistä työpäivää kuvataan Prima-lehdessä (1/2011) näin:
Vajaa vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka asiakkaat ovat kiinnostuneita Master Datan hallinnasta, mutta tuskailevat että se tuntuu olevan niin massiivinen harjoitus ettei oikein aika tai resurssit riitä siihen. Sen jälkeen tilanne ei ole suuresti muuttunut. Samaa kuulee edelleen.
Ajatuksia herättävä blogipostaus Kevin Kellyltä: Amazonin Kindle -lukulaitteen hinta tippuu niin nopeasti, että se on ilmainen vuoden päästä.
Lyhyt postaus, jonka suosittelen lukemaan. Erityisesti niille, jotka miettivät sanomalehti- ja kirjakustantamisen tulevaisuutta. Ei turhaa hypeä, vaan nykytrendin toteamus ja sen herättämiä ajatuksia.
Kelly ei ole mikään turha ennustaja. Hänellä on pitkä historia teknologiavisionäärinä (taustat täällä).
Jos Kindlen ilmaisuus – edes jenkkiasiakkaille, joista Kelly blogissaan puhuu – tuntuu utopistiselta, kannattaa tutustua Kellyn piiitkään artikkeliin, jossa hän kertoo, kuinka teknologiamaailma on täynnä Mooren lakia vastaavia kehitystrendejä.
Suomen parhaat työpaikat 2011 -tutkimuksen tulokset on julkaistu. Onnittelut menestyjille! Osallistujina oli 137 organisaatiota – tässä lista parhaista työpaikoista.
Tommi Talasto tutkimuksen toteuttaneesta Great Place to Work(R) Institute Finlandista nosti esiin mielenkiintoisia seikkoja arvoista. Hän vertasi parhaita osallistujia (50 organisaatiota) ja vähemmän menestyneitä (n. 90 organisaatiota).
Olivatpa organisaation arvot mitä tahansa, ne näkyvät menestyjillä aivan eri tavalla kuin häntäpäähän jääneillä:
Arvoilla on merkitystä!
Pöly on hieman laskeutunut Nokian toissaviikkoisen jymyuutisen yltä. Aihe on luonnollisesti iso, arka ja tärkeä Suomelle, joten mielipiteet ja kirjoitukset ovat vaihdelleet asiallisista täysin naurettaviin salaliittoteorioihin (joihin tässä hyvä vastine). Tässä hieman lisää mielipidettä siitä, miksi yhteistyö on mielestäni hyvä Suomelle ja erityisesti kaltaistemme Microsoft-teknologiohin keskittyville yrityksille.
Ei ole: Nokialta ja alihankkijoilta näyttää vapautuvan porukkaa. Useimmilla it-firmoilla on vielä matkaa taantumaa edeltävään käyttöaasteeseen. Tietotekniikan osaajia on maassamme lukumääräisesti enemmän kuin koskaan.
Kyllä on: Kuten Tietotekniikan liiton toiminnanjohtaja Robert Serén sanoo tänään Kalevassa “Melkein jatkuvasti missä tahansa puhutaan siitä, että mistä löytää hyvät tekijät.”
Onko siis pulaa vai ei?
Harvemmin nykyään törmää mainoksiin jotka aiheuttavat yhtään mitään reaktiota tai ärsykettä. Tänä aamuna, kun mittari näytti –20, auton etulasi oli jäässä ja mieli oli synkkä, näin tuulilasipyyhkimen alla kuitenkin poikkeuksen.
Sub oli jakanut jääskrapoja tuulilasiiin joissa oli palmujen kuva, ja kysymys “Olisitko mieluummin jossain muualla?” Hyvä siissimarkkinointitemppu jossa Sub mainostaa uutta Paratiisi-ohjelmaansa. Oli niin hyvä että jopa harkitsen kyseisen tositeeveesarjan katsomista. Ainakin sen yhden jakson verran.
Pistät luovuuspipon päähän. Se stimuloi sähköisesti oikean aivolohkosi toimintaa ja samanaikaisesti vaimentaa vasenta aivolohkoa (1, 2, 3, 4). Luovuutesi kasvaa.
Näin yksinkertaisesti toimii luovuuspipo. Sitä markkinoi Emotiv, Sydneyn yliopiston professori Allan Snyderin kätilöimä yritys. Professori Snyder selvästi nauttii hullun proffan roolistaan, kuten tästä promokuvasta voi päätellä.
Luovuuspipon idea on kuitenkin niin yksinkertainen, että se saattaa toimia. Pienten sähköannosten johtaminen päänahan läpi on teknisesti erittäin yksinkertaista. Samaan tapaan simppeli oivallus, kuin Valkeen idea siitä, että kaamosmasennus helpottaa johtamalla valoa korvakäytävään.
