Terveysteknologian laitteiden valmistus on kannattavaa Suomessa. Se edellyttää sellaista osaamista ja yhdessä työskentelyä, johon aasialaisilla on vielä sukupolven verran matkaa. Alaa voidaan jopa verrata yleisurheilun kymmenotteluun. Ei riitä, että olet nopea. Ei riitä, että osaat teknisesti vaikeita lajeja (seiväshyppy ja keihään heitto). Ei riitä, että olet kestävä. Sinulta vaaditaan kaikkea.
Uuden tuotteen kehittäminen ja lanseeraaminen vie vuosia. Se on siis kestävyyslaji, jossa pitää edetä suunnitelmallisesti. Tuotekehityksessä pitää olla rutkasti osaamista. Se on siis seiväshyppyä. Kun lopulta päästään tuotantoon, käsillä ovat nopeus- ja voimalajit. Ja kaiken tämän lisäksi rahoituksen pitää olla kunnossa.

Asiansa osaava valmentaja ja harjoitusmenetelmät ovat must. Nopeus- ja voimalajit terveysteknologia-bisneksessä edellyttävät niitä tukevia järjestelmiä. Liiketoimintaprosessien pitää mennä nopeasti ja virheettömästi läpi. Samalla eri transaktioiden jäljitettävyyden pitää syntyä sivutuotteena. Nopeus- ja voimalajit ovat myös hyvin teknisiä. Ilman oikeaa juoksutekniikkaa et voi olla nopea. Yrityksen pitää siis tehdä kotitehtävät ja harjoitella omat prosessit kuntoon. Järjestelmä pitää osata ottaa käyttöön yrityksen sen hetkisen tilanteen mukaisella käyttöönottomallilla. Kymmenottelussa urheilija ei pääse huipulle ilman eri lajien valmentajia, joilla on kokemusta ja osaamista omasta lajistaan. Kun kehität yrityksesi järjestelmiä, on syytä valita kumppani, jolla on jo oikeanlaista lajiosaamista.

Kehitetään siis yhdessä sellaista liiketoimintaa, jossa voimme olla hyviä. Se edellyttää suunnitelmallista harjoittelua, jotta kestävyys, nopeus, voima ja osaaminen ovat tasapainossa. Loistavaan tulokseen pääseminen onnistuu vain oikeiden kumppaneiden oikeanlaisella yhteistyöllä.

Matti Tuominen

Tutustu lähemmin iCare Finlandin toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoon.

“Mä en osta palvelua vaan tuloksia!”

“Mä en osta palvelua vaan tuloksia!” Ajattelin samantien että tuossa on ajatusta ja sopii hyvin myös meidän businekseen! (Varsinkin kun heidän asiakkaansakin oli tavallaan “pilvi”-busineksessa mukana kuten me )

Hyvä ERP-kumppani tarjoaa molemmat; ensin nopeita ja selkeitä tuloksia liiketoiminnan kehittämiseksi jotain tiettyä prosessia tehostamalla ja tuomalla helpon käyttöliittymän ERPiin, sekä jatkossa hyvää palvelua asiakastuesta ja sille kohtuullinen vasteaika jos tukitarve ilmenee.

Haasta kumppani näissä asioissa: vaadi tuloksia ja palvelua!

Mitä oivalluksia ja uusia havaintoja minä käyttäjänä voin tehdä tästä datasta? Varmasti on hyödyllistä tietää, ketkä ovat meidän TOP10 asiakkaamme ja voisin hyvinkin haluta tällaisen raportin aika ajoin. Muuttaako tämä tieto jotenkin käyttäytymistäni, ohjaako se toimintaani? Olisinko muutenkin vienyt tärkeimmän asiakkaamme edustajan lounaalle?

Mitä, jos minulla olisikin data käytettävissä niin, että voisin itse muuttaa datan luokitteluun liittyviä valintoja – niinku dynaamisesti. Voisin lähteä seuraamaan datasta löytyviä mielenkiintoisia poikkeavuuksia.

Mistä minä sitten tiedän mikä datassa on poikkeavaa? Koska minä olen vaikka myyntipäällikkö, joka tunnen omat asiakkaamme ja tuotteemme. Sen sijaan, että tiedän kuinka paljon mitäkin tuotetta on myyty millekin asiakkaalle, minua ehkä kiinostaakin miksi näille asiakkaille on myyty tämä tuote, mutta ei tuota toista tuotetta. Tai miksi asiakkailla, joille on myyty tätä tuotetta, ei ole voimassa olevaa huoltosopimusta. Myyntiraportista tuo tieto puuttuu kas kun se hakee tietonsa myyntilaskuilta, eikä kukaan tullut ajatelleeksi yhdistää juuri tähän raporttiin sopimustietoja. Ja ajatuskin siitä, että raportoitaisiin sellaisia tietoja, joita ei ole olemassa on absurdi.

Kuitenkin uusien havaintojen tai oivallusten kannalta usein merkittävämpää onkin nähdä, mitkä tiedot eivät liitty toisiinsa kuin se mitkä liittyvät ja saadaan raportoitua nätisti. Kun BI mahdollistaa näiden havaintojen tekemisen, se antaa päätöksentekijälle aidosti mahdollisuuden ohjata ja muuttaa toimintaa.

Toinen ongelma, joka liittyy edellä sivuttuun käyttäytymiseen ja staattisiin raportteihin, on mahdollisuus lähteä tutkimaan poikkavia tietoja. Lähes aina on niin, että yksi havainto johtaa tarpeeseen tutkia asiaa enemmän. Tilaanko uuden raportin tätä ad hoc-tarvetta varten vai onko minulla data käytettävissäni sellaisessa muodossa, että voin itse helposti tehdä uusia valintoja ja tarkastella dataa eri näkökulmista? Tähän liittyy laajemminkin kysymys epäjatkuvuudesta ja siitä tosiasiasta, että maailma ympärillämme ja toimintamme sen mukana muuttuu koko ajan. Jos aina tarkastelemme asioita vanhalla totutulla tavalla, emme ikinä löydä juuri niitä epäjatkuvuuksia, jotka saattavat olla liiketoimintamme kannalta kriittisiä.

Joskus organisaatiosta löytyy se valveutunut johtaja, joka osaa kysyä juuri näitä ikäviä uusia kysymyksiä. Kysymyksen tekohetkellä ei usein ole varmuutta siitä, onko tämä asia sellainen, jota halutaan raportoitavaksi säännöllisesti tulevaisuudessa – riippuu ehkä vastauksesta. Luodaanko siis uusi raportti ja investoidaan konsulttityöhön, kun kysymys saattaakin osoittautua turhaksi, eikä tarvetta asian seuraamiselle jatkossa olekaan. Voi niitä talous- ja liiketoimintajohtajia, jotka ovat tuskailleet omien järjestelmiensä kanssa näiden kysymysten äärellä. He ovat kyllä tienneet mitä tietoja yhdistelemällä tai mitä valintoja tekemällä tuohon kysymykseen olisi vastaus, mutta kun ei ole ollut keinoa saada tietoa järkevästi esille järjestelmistä muuten kuin valtavalla käsityöllä, jos niinkään.

Tuodaan siis data käyttöön relevantissa muodossa sen todellisille asiantuntijoille eli käyttäjille ja annetaan heidän hakea vastaukset toiminnan ohjaamisen kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Taitava myyjä kuuntelee ja on kiinnostunut asiakkaan liiketoiminnan kehittämisestä. Taitava myyjä esittää kysymyksiä ja esittää liiketoimintaa kehittäviä ratkaisuja, ei niinkään hintoja.

Taitava ostaja kertoo ja tiedostaa mitä haluaa. Taitava ostaja kertoo jos ei ymmärrä ja antaa myyjälle mahdollisimman paljon tietoa tavoitteistaan. Jälkikäteen harmittavan usein syyttävä sormi osoittaa myyjää havaittaessa, että tarpeet ovatkin paljon oletettua ja luultua suuremmat. Tyypillinen korville kaikuva toteamus menee näin: ”Me luultiin että nämä kuuluvat ratkaisuun”.

Älä siis vain tyydy luulemaan vaan selvitä ja kerro mitkä ovat tavoitteesi, mitä sinä haluat ostaa ja mitä vaatimuksia sinulla on ohjelmistolle nyt, seuraavaksi ja myöhemmin. Tärkeintä on, että tiedät ja tiedostat mitä haluat juuri nyt. Jos budjetti ei vastaa kaikkia tavoitteita, joudut karsimaan vaatimuksiasi. Ei ole pakkoa levittää hommaa kuten karkkikaupassa!

Piti hakea vain vähän irtsareita pahimpaan makean nälkään, mutta lopulta nälkä kasvoi syödessä ja lopulta pussista löytyy kilokaupalla karkkia ja hinta on nelinkertainen. Loppujen lopuksi olotilaksi jää vain ähky ja loistava idea kuoli jo alkumetreillä. Syytätkö silloin Filmtownin nuorta myyjää joka hymyillen lunasti sinulta vaakakupin osoittaman hinnan?

On parempi tehdä yhden ominaisuuden käyttöönotto huolellisesti ja kunnolla kuin lätkiä nopeasti ja hutaisten halvinta tapettia seinään. Muuten olet jo vuoden päästä tela uudestaan kädessä ja pohdit mitä budjetille kävi.

On aika oppia uskomaan jatkokehittämiseen ja kevyisiin käyttöönottoihin. Vaiheiden työmäärän ja aikataulun arviointi on paljon helpompaa kun se tehdään vaihe kerrallaan.

Mieti siis tarkoin miksi, miten ja milloin. Paljonko on budjettia ja mitä sillä voi saada. Älä ahdista myyjää tilanteeseen, jossa haluat kaikki nyt ja heti olematta valmis maksamaan siitä. Anna myyjälle mahdollisuus myydä sinulle käytettäviä, jatkokehitettäviä ja toimiva ratkaisuja.

Voit jopa avoimesti kertoa budjettisi, ammattitaitoisen yrityksen osaava myyjä ei ole joka välissä viilaamassa linssiin, vaan haluaa rakentaa kanssasi juuri sinun yrityksellesi toimivan ratkaisun. Ole avoin, kysy ja kyseenalaista. Toimittajan ja asiakkaan välinen luottamus syntyy molemmin puoleisen rehellisyyden nimissä.

Ei ole mitään syytä olettaa, että myyjä haluaa vain lyödä kaupat lukkoon ja hiihdellä matkoihinsa tyytyväisenä myhäillen, jonkunhan ne lupaukset on toimittajan katon alla lunastettava. En usko, että yksikään yritys tähtää epätyytyväisiin asiakkaisiin ja huonoihin referensseihin. Luotettavan ja osaavan toimittajan kanssa projekti alkaa siitä hetkestä kun myyjä astuu kynnyksen yli palaverihuoneeseen.

Niinpä niin. Kiinassa työntekijän kustannus on matala, vaikkakin nousemaan päin. Meillä työntekijä kustantaa huomattavasti enemmän. Koulutustasokin tuppaa olemaan aika hyvä. Kun kerran työntekijän kustannus on merkittävä, tulee aina mieleen, että mitä tuotosta työntekijä saa aikaiseksi.

Olen useasti törmännyt seuraaviin tuotoksiin suomalaisissa pk-yrityksissä:

1. Ihmetellään, mitä asiakkaalle on tarjottu kun asiakas tekee tilauksen. Myyjä on tehnyt asiakkaalle tarjouksen sähköpostilla. Aikaa on kulunut tarjouksen tekemisestä tai myyjää ei saada kiinni. Mitä on tarjottu, mihin hintaan, millä toimitusajalla? Jos arvoitus saadaan ratkaistua, syötetään kaikki jo kertaalleen tarjoukseen syötetyt tiedot uudestaan johonkin toiseen järjestelmään.
2. Etsitään dokumenttia. Jollakin on tutina, että työn alla olevasta aiheesta on tehty dokumentti. Mistähän se löytyisi? Löytyikin aika monta. Mikä niistä on eniten oikeassa vai pitääkö käydä kaikki läpi. Jos ei löydy, tehdään uudestaan.
3. Ostajan pitäisi tehdä ostopäätöksiä, mutta päätöksenteossa tarvittavaa tietoa pitää hakea palasina sieltä täältä. Varastosaldot, tehdyt ostotilaukset, sisällä olevat myyntitilaukset ja tarjouskanta ovat kaikki eri paikoissa ja eri muodossa. Ostopäätöksen tekemistä varten on onneksi tehty Excel-taulukko, johon tiedot syötetään näppärästi kun ne on kissojen ja koirien avulla löydetty.

Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Pidemmästä luettelosta olisi se hyöty, että useampi lukija tuntisi piston sydämessään. Minun on kuitenkin mietittävä, mihin me Suomessa asuvat aikamme käytämme. Oikeaa ajankäyttöä ei mielestäni ole nuo kolmessa kohdassa mainitut asiat. Mikä sitten on oikeaa ajankäyttöä? Haluan lähestyä aihetta asiakkaan saaman tai kokeman hyödyn kautta.

Jos teen jotakin, joka tuottaa asiakkaalleni hyötyä tai hän ainakin kokee siitä hyötyvänsä, olen todennäköisesti käyttänyt aikaani oikein. Jos se mihin aikani käytin, ei tuottanut asiakkaalle hyötyä, oli väsääminen suurella todennäköisyydellä sellaista, joka olisi pitänyt saada hoidettua toisella tavalla.

Esimerkiksi tehdyn tarjouksen olisi pitänyt löytyä helposti ja siitä olisi pitänyt generoitua myyntitilaus. Tai dokumentin uusimman version olisi pitänyt löytyä alle minuutin hakemisella tai ostoon vaikuttavien tietojen olisi pitänyt olla napin painalluksen takana ja itse ostotilaus jo toimittajalla.
Asiakkaan saaman hyödyn yhdistäminen ajankäyttöön ei aina ole ilmiselvää. Ihmettely ja fundeeraaminenkin voi olla asiakkaalleni hyödyllistä. Mielestäni on kuitenkin ilmiselvää, että Suomen kustannustasolla on järkevää tai peräti välttämätöntä teettää järjestelmillä se, missä ne ovat hyviä. Niin toimimalla varmistamme ainakin osittain kilpailukykymme tällä pallolla.

Käytetään vain täällä Suomessa niitä traktoreita.

Aluksi sinun pitää miettiä mitä taloltasi tarvitset: Makuuhuoneita, työhuone, olohuone, keittiö, WC, kylpyhuone, sauna. Miltä se ulkoapäin näyttää, mitkä ovat värit ja materiaali? Miten se sisustetaan ja kalustetaan? Mikä on lämmitysmuoto? Onko siinä autotalli vai katos? Pihakivetys, asvaltti vai kivituhka? Ja niin edelleen.

Mitä sitten teet kun olet päässäsi miettinyt ja ehkä paperille piirtänyt oman talosuunnitelmasi? Etsit valmiin talopaketin tai palkkaat arkkitehdin.

Molemmissa tapauksissa seuraavaksi tehdään piirustukset ja suunnitelmat sen mukaan mitä tarvitset tai minkälaisia reunaehtoja olet asettanut. Näihin kuuluvat perustussuunnittelu, rakennesuunnittelu, sekä sähkö ja LVI-suunnittelu.

Näiden perusteella saat talollesi tarkemman kustannusarvion ja voit aloittaa rakentamisen – teetpä itse tai rakennutatko. Vaiheet ovat samat tästä eteenpäin. Perustus, runko, katto, ulkopuoli, sisäpuoli, sähköt, vedet, viemärit, jne. Rakennustyöt kestävät vuoden, sitten joskus kauniina päivänä lopputarkastus ja muutto sisään.

Valmistalojakin, sellaisia tilaelementtitaloja jotka valmistetaan tehtaassa ja tuodaan muutamassa osassa tontille, on ollut markkinoilla jo vuosia. Niissä periaate on lähellä auton ostamista.

Valmistaloon ei tehdä suuria muutoksia. Mutta sen saa nopeasti tontille ja voit muuttaa muutaman päivän päästä siitä, kun talopakettisi on saapunut tontille. Pihan voi rakentaa seuraavana kesänä.

Omakotitaloon maksat kiinteistöveron, vakuutukset, sähköt, vesi-ja jätemaksut. Hankit ehkä hälytys- ja vartiointipalvelut ja sitoudut huoltamaan taloasi, jotta se kestää käyttöä vuosia ja näyttää hyvältä.

ERP on nykyisin hyvin tärkeä osa yrityksen liiketoimintaa. Hyvin ja oikein käytettynä se tehostaa merkittävästi toimintaa ja tuo reaaliaikaisen näkymän liiketoimintaan ja siten mahdollisuuden liiketoiminnan analysointiin eri osa-alueilla.

Se luo edellytykset järkevälle päätöksenteolle, jotta yrityksesi tulos olisi mahdollisimman hyvä.

ERP projekteilla on epäonnistumisen kaiku. Julkisuuteen pääsee enemmän epäonnistuneita projekteja kuin onnistuneita. Onko onnistuneita todella vähemmän, kuin epäonnistuneita? Miten varmistat onnistumisen?

Talon rakentaminen on periaatteeltaan hyvin samankaltainen prosessi kuin perinteinen ERP-järjestelmän käyttöönotto. Mitä sinä arvostat? Räätäliä vai valmista? Omaa vai vuokrattua? Jatkuvuutta ja ylläpitoa? Palvelua?

ERP-projekti onnistuu kun se suunnitellaan hyvin ja käyttöönotetaan suunnitelman mukaan.

ERP:n voit hankkia kuten arkkitehtipiirretyn- tai valmistalon.

Jos sinulla ei ole kokemusta ERP:n käyttöönotosta tai hankinnasta, kysy kokeneilta neuvoa. Selvitä markkinoilta kokenut ERP-kumppani tai pari ja marssi heidän luo suunnitelmiesi kanssa keskustelemaan. Selvitä löytyykö heiltä toimialallesi sopivaa ERP:tä valmiina. Millaiset referenssit heiltä löytyy? Miltä kumppanin ERP-ratkaisun tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät?

Varaudu vastakysymyksiin oman yrityksesi strategiasta, toiminnan haasteista, koko arvoketjusta, ympäristöstä missä toimitte, sidosryhmistä, yrityksenne prosesseista ja työntekijöistä, heidän rooleistaan yrityksen prosesseissa? Mitä järjestelmiä teillä nyt käytössä, eli mikä on muutoksen lähtötilanne? Tekninen arkkitehtuuri? Tietoliikenne, palvelimet, varmistukset? Ja niin edelleen.

Selvitettäviä asioita on paljon. Aluksi hyvä kumppani kyselee ja kuuntelee paljon sinua, tekee diagnoosia yrityksesi tilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista, jonka jälkeen rakentaa suunnitelman ja antaa hinnan. Aivan kuten arkkitehti tai talomyyjä. Jos kumppani ja suunnitelma on hyvä, saat käyttöönottosuunnitelman valmistalolle tai omalle talollesi, jota voit myöhemmin laajentaa tarpeen mukaan.

ERP-järjestelmää, kuten taloakaan, ei rakenneta uusiksi joka vuosi, sen takia on tärkeätä tehdä hyviä päätöksiä ja valita sellainen toimitustapa, joka parhaiten palvelee sinua ja tulevaisuuttasi.

Tähän olemme tottuneita ja tämän me kaikki hyväksymme. Ovathan tehokkaat yritysohjelmistot aina näyttäneet tältä. Näinhän homman pitää toimia.

Työpäivän jälkeen ajamme kotiin ja vietämme paljon aikaa sosiaalisen median parissa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa liikaa. Mutta entä jos Facebook olisi saman näköinen kuin ERP-järjestelmä, jota käytimme päivällä? Haluaisimmeko käyttää tämän näköistä käyttöliittymää myös vapaa-ajallamme:

Miksi siis vaadimme enemmän vapaa-ajan työkaluiltamme kuin työpaikkamme työkaluilta? Voimmeko myös vaatia, että yritysohjelmistot olisivat yhtä helppokäyttöisiä ja mukavia?

Kaverit ovat taas keksineet loistavan palvelun ja sain tilaisuuden olla ensimmäisten palvelun beetatestaajien joukossa. En ajatellut tässä sen enempää hehkuttaa Noste-iltalento-palvelua (Joka muuten on makein juttu mitä olen pitkään aikaan kokeillut. Niin realistinen kokemus simulaattorissa lentäminen oli.) vaan keskittyä siihen, mitä voimme toiminnanohjauksen käyttäjäkokemuksen parantajina oppia lentokoneiden ohjaamosta.

Lentokone on erittäin monimutkainen laite ja monimutkaisuus näkyy myös ohjaamossa. Se on täynnä näyttöjä, nappuloita, vipuja, valoja ja ohjaimia. Se muistuttaa hyvin paljon tyypillisen ERP-järjestelmän käyttöliittymää.

Alkulämmittelyn jälkeen saimme kouluttajakapteeni Heikiltä 15 minuutin lentäjän pikakoulutuksen, jonka jälkeen marssimme 11 miljoona euroa (!) maksavaan MD-11-simulaattoriin ja istuimme kapteenin penkille. Kone seisoi Hong Kongin kentällä valmiina lähtöön. Meidän tehtävänä oli saada 200 tonnia painava möhkäle ilmaan, heittää kierros Hong Kongin ympäri ja laskeutua lähtöpaikalle. Kuten arvata saattaa pulssi oli aika korkealla ja hikeä alkoi pukata hiusrajasta.

Onnistuneen laskun jälkeen, adrenaliinipöllyn hieman laskettua aloin miettimään miten on mahdollista että tällainen tavis pystyy lentämään – automatiikan ja Hessun avustamana toki – niin monimutkaista laitetta ilman että syntyy ruumiita. Minä polo piloottikokelas kun olen hieman samassa asemassa kuin toiminnanohjausjärjestelmän satunnaiskäyttäjä: liikaa monimutkaisuutta liiaksi näkyvillä.

Yksi tekijä on koneen käyttöliittymä, jonka suunnittelussa on otettu käyttäjä huomioon. Ohjaamo on tietysti suunniteltu rautaiselle ammattilaiselle, mutta koska esim. kaikki lentämisen kannalta olennainen näkyy yhdessä selkeässä näytössä (PFD – Primary Flight Display oikealla) lentäjä näkee kaiken tarvitsemansa yhdellä silmäyksellä. Suurin osa näytön sisältämästä tiedosta pystyi ymmärtämään 15 minuutissa niin hyvin että koneen sai ilmaan ja takaisin maahan.

Mitä jos toiminnanohjausjärjestelmässä olisi PFD-näyttöjä tärkeimmille ja volyymeiltaan isoimille prosesseille. Lentäisikö toiminnan ohjaus paremmin?

Ohjaamossa on tietysti 1000 muuta nappulaa johon emme koskeneetkaan – hieman kuten erpeissä. Niitä oikeat lentäjät käyttävät kun syöttävät parametreja tai ongelmatilanteissa – hieman kuten erpeissä.

PS. Jos haluat tietää mitä kaikkea liikelentokoneen ohjaamossa on, lue tämä loistava kuvaus aiheesta Quorassa.

Charles ja Ray eivät olleet veljeksiä, kuten monet uskovat, vaan erittäin tuottelias aviopari arkkitehtuurin, huonekalusuunnitelun, graafisen suunnittelun sekä taiteen ja elokuvien aloilta. He ovat erityisen tunnettuja moderneista, yksinkertaisista huonekaluistaan, jotka istuvat hyvin skandinaaviseen makuun. Monet heidän 50- ja 60-luvuilla suunnittelemistaan huonekaluista on tänään haluttuja klassikoita. (Yksi omista suosikeistani on Lounge Chair and Ottoman vuodelta 1956.)

Eamesit ovat myös tunnettuja siitä, että he laukoivat mieleenpainuvia ja asioita loistavasti kiteyttäviä onelinereita, jotka ovat eläneet tähän päivään asti. Yksi hyvä lausunto, on tämä Ray Eamesin vertaus toimivuuden ja kauneuden välillä.

“What works good is better than what looks good, because what works good lasts.” – Ray Eames

Monesti kun me puhumme käytettävästä toiminnanohjauksesta, saamme kuulla vasta-argumentteja ja kintaalla viittaamisia, jotka menevät tähän tyyliin: “Eikö käytettävyys ole jotain hippitouhua?”,  ”Kyllähän värikkäitä nappeja löytyy.”, “Ei me voida kaikkien mielipiteitä kuunnella.” jne.

Käytettävässä toiminnanohjauksessa ei ole kyseessä keisarin uudet vaatteet tai huulipunaa sialle. Kyseessä on tapa saada toimivampi toiminnanohjaus panostamalla käyttäjäkokemukseen kokonaisuutena, mukaanlukien prosessit ja työtavat. Samalla järjestelmästä tulee myös useimmiten paremman näköinen, mutta se ei ole itseisarvo.

Toimivampi järjestelmä käyttäjän näkökulmasta kestää pidempään.

Tämä onkin Lean-oppien mukaista toimintaa. Yksi Lean-ajattelun periaatteita on, että vähennetään kaikkea turhaa ja ollaan joustavia sekä avoimia muutokselle. Jos toiminto on turha, se tulisi poistaa. Harvemmin kukaan vaan uskaltaa tehdä näin. Kaikki kilpailevat toiminnoilla, ominaisuuksilla ja kattavuudella.

Nostan hattua Githubilaisille, jotka uskalsivat poistaa tarpeettomat toiminnot sovelluksestaan!

Milloin olet viimeksi tehnyt toiminnanohjausjärjestelmässäsi kevätsiivouksen ja poistanut toimintoja?

Hyvää Pääsiäistä kaikille!