Aikamoinen sana tuo kuluttajistuminen. Eikä se ole sen parempi lontooksikaan: consumerization. Tämän hypetyssanan takana piilee monta eri asiaa, riippuen siitä, kuka puhuu. Näillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: helppous. Sitä ei kannata sivuuttaa.
Keneltä ei varmaan ole jäänyt huomaamatta yksi viime aikoijen suurimpia bisnesuutisia: Steve Jobs luopuu Applen toimitusjohtajan tehtävästä. Asiasta on kirjoitettu kilometritolkulla tekstiä, mutta sallitkaa minun kirjoittaa vielä yksi.
Wall Street Journal on kerännyt Jobsin lentäviä lauseita vuosien mittaan tehdyistä haastatteluista. Tässä mielestäni kokoelman helmiä.
“Being the richest man in the cemetery doesn’t matter to me … Going to bed at night saying we’ve done something wonderful… that’s what matters to me.”
Tämä on nykypäivän kvartaalitaloudessa niin harvinaista ajatuksenjuoksua. Jos yritykset keskittyisivät mahtavien tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen meillä olisi kaikilla paremmat oltavat. Kuten varmasti myös näillä yrityksillä.
Nämä pari lausetta resonoivat erityisen hyvin. Monimuotoisten kokemusten kautta luodaan hyviä tuotteita, palveluita ja ratkaisuja. Liian kapea näkökenttä saa aikaan ei-optimaalisia tuloksia.
“Design is a funny word. Some people think design means how it looks. But of course, if you dig deeper, it’s really how it works…"
“Unfortunately, that’s too rare a commodity. A lot of people in our industry haven’t had very diverse experiences. So they don’t have enough dots to connect, and they end up with very linear solutions without a broad perspective on the problem. The broader one’s understanding of the human experience, the better design we will have."
Steve yksinkertaisuudesta:
“That’s been one of my mantras — focus and simplicity. Simple can be harder than complex: You have to work hard to get your thinking clean to make it simple. But it’s worth it in the end because once you get there, you can move mountains.”
Meidänkin matrassa löytyy samoja ajatuksia ja tämä olemme moneen otteeseen huomanneet myös käytännössä. Yksinkertaisen ja kauniin ratkaisun takana on paljon kovaa työtä. Ja vielä:
"…When you first start off trying to solve a problem, the first solutions you come up with are very complex, and most people stop there. But if you keep going, and live with the problem and peel more layers of the onion off, you can often times arrive at some very elegant and simple solutions. Most people just don’t put in the time or energy to get there…"
Steve on viisas mies. Itse luulen että Applella menee jatkossakin hyvin liiketoiminnan ohjausmielessä, mutta mielestäni yksi kysymysmerkki on se, löytyykö Steven kaltaista yksityiskohtien maanista viimeistelijää. Ja jos ei löydy, miten se tulee näkymään tuotteissa.
Epistola-blogi ja koko eCraftin jengi toivottaa kaikille lukijoille aurinkoista ja rentouttavaa kesää! Palaamme asiaan elokuussa.
Kuva Järvimaisema by Sirpale79 (CC BY-NC-SA 2.0).
Näin kesäloman lähestyessä minä, kuten varmaan moni teistäkin, yrittää saavuttaa tilan jossa ei olisi hirveästi avoimia työasioita, joita pitää pähkäillä lomalla. Yksi avointen asioiden lähde on sähköposti. Sähköposti on holtiton riesa, jonka hyöty/haitta-suhde pienenee jatkuvasti. Mitä sille voi tehdä?
Harvard Medical Schoolin tutkijat julkaisivat hurjan tutkimustuloksen: plasebovaikutus toimii, vaikka koehenkilölle kerrotaan etukäteen, että hän saa lääkkeen sijasta vain lumelääkettä – tyhjää täynnä olevan sokeri- tai kalkkitabletin! Tuloksista lisää: Science Daily ja The Guardian.
Entuudestaan tunnettua on, että iso osa (esimerkiksi 30 %) potilaista paranee lumelääkkeen avulla, kun he luulevat saavansa oikeaa lääkettä. Vaikutuksesta on lukuisia tutkimuksia 50-luvulta lähtien.
Mutta uusin tutkimus kertoo, että lumelääke vaikuttaa, vaikka potilaat tietävät saavansa lumetta.
Kuinka tämä on mahdollista?
Nyt on aika sulkea selain ja RSS-lukija ja hiljentyä joulunviettoon. Jatkamme taas uuden vuoden puolella. Heti alkuun luvassa mielenkiintoista tarinaa.
Rauhallista Joulua ja Inspiroivaa Uutta Vuotta!
Tee se itse -tuotteet maksavat moninkertaisesti hintalappunsa, kirjoittaa Taloussanomat kommenttivyöryn aikaansaaneessa artikkelissaan. Akatemiatutkija Mika Panzarin mielestä asiakkaan aikaa käytetään surutta hyväksi:
“Jos huonekalun kokoamiseen menee hyväpalkkaiselta viisi tuntia, hän voi laskea työn kustannukseksi 150 euroa.”
Asiantuntijoilla on usein käänteinen ongelma! He eivät osaa kertoa asiakkaalle, kuinka valtavasti he säästävät aikaa siihen nähden, että asiakas tekisi itse. Asiakkaalle myyty ratkaisu saattaa säästää pieninä puroina satojen henkilötyöpäivien verran vuodessa.
Mutta ilman laskelmaa asiakas tuijottaa vain asiantuntijan projektikustannusta tai tuntihintaa ja pitää sitä kalliina. Silloin asiakas ei tiedä, mitä hyötyä hän todella on ostamassa. Se ei ole kenenkään etu.
Osaathan sinä laskea ajalle arvon?
Olethan tuotteistanut laskelman helppoon ja uskottavaan muotoon?
Aika usein pätee, että:
Strategy+business -lehti (61/2010) osuu asian ytimeen: Ihmiset kyllä pitävät valinnanmahdollisuudesta. Siis ajatuksena. Mutta käytännössä he yliarvioivat kykynsä hanskata valintoja.
It-ongelmista kannattaa kertoa, kirjoittaa Tietoviikko. Lehti listaa esimerkkejä epäonnistuneesta kriisiviestinnästä ja yritysten it-pulmista. Samaa ruoditaan CIO:n artikkelissa, johon on kerätty tietohallintojohtajan tyypillisimmät viestintämokat.
Tietoviikko kysyykin aiheellisesti: Kuinka hyvin yrityksesi tietohallinto ja viestintäihmiset tuntevat toisensa?
eCraftilla ratkaisimme asian niin, että meillä nimenomaan it-ihmiset viestivät. Erillisiä rooleja ei ole. Toki allekirjoittanut vastaa kokonaisviestinnästä markkinointijohtajan ominaisuudessa. Mutta osaan koodatakin (kummallista, käytävältä alkoi kuulua naurunpyrskähdyksiä).
Kirjoitan tätä Epistola-blogia Villen, Kimin, Nicklaksen ja Peterin kanssa. He tekevät asiakkaidemme it-projekteja. Vielä syvemmin koodin kanssa työskentelevät asiantuntijamme pitävät omaa Labs-blogiaan. Harjoittelemme siis viestintää joka viikko. Emme ole yhden ihmisen saatika ulkopuolisen yhteistyökumppanin varassa.
Siksi uskon, että viestintämme toimii hankalakin paikan tullen luontevasti kaikilta.
Savon Sanomat paistatteli eilen ja tänään julkisuudessa. Lehti otsikoi:
“Mokaaminen kunniaan: Virheiden tekeminen on jopa suotavaa, sanoo 40 miljardilla markalla ilmaa ostanut Vesa Taatila” (Savon Sanomat 22.9.2010).
Otsikon aiheena oli Kuopiossa järjestetty Mokaseminaari, jonka yhtenä puhujana oli ex-soneralainen, Vesa Taatila. Hän toimii nykyään yliopettajana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja kertoi, kuinka oli vuonna 2000 ostamassa umts-huutokaupassa Saksan taajuuksia.
Siis lämmintä ilmaa, kuten mies itse määrittelee.
