Simplicity – keskity olennaiseen
Peter Löfgren12 Maa 2010
Miksi yksinkertaistaa?
Me insinöörithän haluamme tekniikka, joka ainakin teoriassa pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmamme. Kuitenkin väitämme arvostavamme yksinkertaisuutta.
Miksi siis?
Miksi yksinkertaistaa?
Me insinöörithän haluamme tekniikka, joka ainakin teoriassa pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmamme. Kuitenkin väitämme arvostavamme yksinkertaisuutta.
Miksi siis?
Yleisteemamme on vähemmän softaa. Siis vähemmän päällekkäisiä, vaikeaselkoisia tai mammuttimaisia ohjelmistoja.
Useimpien käyttäjien työruudulla on kymmenen eri ohjelmaa, usein enemmänkin. Näitä hän joutuu käyttämään saadakseen viikottaiset työnsä tehtyä. Käyttämisen ilo on tästä järjestelmäviidakosta kaukana.
Kerromme, kuinka järkeistät ja ratkot liiketoimintahaasteitasi vähemmällä softalla.
Aiomme kirjoittaa mm. seuraavista aiheista:
Uusi mantramme on, että haluamme vähentää softan määrää.
Päällekkäisten ohjelmistojen ja informaation määrä aiheuttaa tehottomuutta – vaikka vuosikymmeniä on sanottu, että IT nostaa tuottavuutta. Blogissa on paljon muita kirjoituksia siitä, miten tämä tehottomuus ilmenee, mutta nostanpa esiin vielä uuden aiheen tähän liittyen.
Mitä suurempi organisaatio, sitä tavallisempi on tilanne missä muuttuva tieto – esimerkiksi asiakastieto – ei päivity kaikille sitä tarvitseville. Ihmiset toimivat erillisten järjestelmien ja ristiriitaisen tiedon varassa. Tähän apua tarjoaa Master Data Management (MDM). Näin olemme saaneet kuulla analyytikoilta.
Myynti uudelleenajateltuna on lean-tuotantoprosessi, joka tuottaa diilejä.
Mutta kuinka motivoit myyjät tämän uuden ajattelutavan taakse? Miksi he haluaisivat käyttää aikaansa tuon prosessin kehittämiseen?
Koska myyjät saavat lean-ajattelusta heti hyötyä! Sen sijaan CRM-järjestelmän käyttö – jota aika moni myyjä pitää kyttäämisenä – sisältää vain lupauksen, että tietojen näpyttelyyn pakotettu myyjä saa joskus tulevaisuudessa jotain hyötyä.
Mihin tuo perustuu?
Monimutkaisia palveluja tai tuotteita myytäessä ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: myyntiprosessi tuottaa liian kalliisti kauppoja.
Se tuottaa kauppoja liian kalliisti, koska:
Uuden näkökulman ongelman ratkaisemiseen tarjoaa lean manufacturing. Lean -näkökulmasta myyntiprosessin voi nähdä tuotantoprosessina, joka valmistaa Deal -nimisiä tuotteita.
Kirjoitin aiemmin CRM-järjestelmien ongelmista ja siitä, mitä voisi tehdä toisin. Haluan nyt laajentaa näkökökulmaa ja irrottautua järjestelmäkeskeisyydestä. Liian usein törmään ajatteluun, jossa hankitaan heti jokin järjestelmä, jos myynnissä on ongelma.
Se on väärin, sillä kun myyt asiantuntemusta vaativia, komplekseja tuotteita tai palveluita, yksi keskeisimpiä ongelmia on, että myyntiprosessi tuottaa liian kalliisti kauppoja. Asiantuntijasi osallistuvat myyntityöhön ja heidän aikansa maksaa. Erityisen kalliiksi myynti käy tilanteessa, jossa potentiaalinen kauppa kaatuu tarjousvaiheen viime metreillä. Silloin koko työ heitetään roskiin.
Siihen herättävä alustus:
Pengo varastosi. Siellä on roppakaupalla rahaa hitaasti kiertävässä ja epäkurantissa tavarassa sekä tehottomassa tavaran käsittelyssä. Taantuman aikana on turha makuuttaa euroja varastohyllyissä pölyttymässä.
Toisin kuin luulisi, fiksu varastonhallinta ei ole edelleenkään itsestäänselvyys.
Varastoja parantamalla myös palvelukykysi nousee. Opimme tämän, kun paransimme Raskone Yhtiöiden varastonhallintaa yhdessä RELEXin kanssa.
Vaikea valinta, sillä onnettomia ovat molemmat. Tulosten puute puhuu puolestaan. Kisa 2000-luvun surkeimmasta järjestelmästä on silti tiukka:
BI: Idea on älytön. Keräät paljon dataa, jota et oikeasti ymmärrä. Sen laatu on huono ja esitystapa epähavainnollinen. Sitten koko johtoryhmä tuijottaa näitä käppyröitä, eikä tule hullua hurskaammaksi. Päätöksiin tämä kerätty tieto vaikuttaa varsin vähän. Tieto jopa vähentää uskoa omaan näkemykseen, kuten Seth Godin juuri kirjoittaa.
Erään asiakkaan aluejohtaja totesi äskettäin, että toivoo tietohallintojohdolta enemmän seurustelu-upseerin ominaisuuksia. Tämä pisti ajattelemaan, mitä kaikkea CIO:lta oikein vaaditaan.
Eikö enää riitä, että hän tekniikan lisäksi hallitsee suvereenisti myös businesspuolen asiat? Pitäisikö olla myös yleinen viihdyttäjä?
Epäilen, että asiakkaan ajatuksessa on paljonkin perää.
Kauppalehdestä 11.1 osui silmiin koko aukeaman juttu neuvottelutaidoista. Jutun kainaloksi oli nostettu konsulttiyhtiö Precedo Consultingin Marko Hännisen toteamus ”Valtaosa yrityksistä ei mittaa neuvottelutehoaan mitenkään.”
Niinpä. Ei tulisi mieleenkään mitata neuvottelutehoa. Mittareita riittää muutenkin, erityisesti it-hommissa. (Kiinnostuneille IBM:n artikkeli ohjelmistoprojektien mittaamisesta – hiki nousee tuota kelatessa.)
Pikemminkin mittareiden määrää pitäisi vähentää. Radikaalisti.