Minulla oli mahdollisuus osallistua Business of Software -konferenssiin lokakuun loppupuolella. Se on yksi parhaista konferensseista mihin olen osallistunut – niin myös tänä vuonna. Puhujat olivat huippuluokkaa ja tunnelma erittäin mukava. Tässä ensimäinen kirjoitus sarjassa joka käsittelee BoS-konferenssia.

Kuva: Betsy Weber

Ensimmäinen puhuja oli professori Clayton Christensen, joka on kuuluisa mm. kirjastaan The Innovator’s Dilemma. (Steve Jobsin elämänkerrassa mainitaan ainoastaan yksi business-kirja, joka on juuri The Innovator’s Dilemma.) Christensen aloitti puheensa koskettavasti pyytämällä anteeksi siitä, että hän puhuu hitaasti ja katsoo lattiaan yleisön sijaan. Viime kesänä hän sai aivohalvauksen, joka heikensi hänen puhukykyänsä huomattavasti. Hän kertoi ostaneensa Rosetta-kielikurssin ja aloittaneensa englannin kielen opettelun lähes alusta. Hänen kykyynsä esittää älykkäitä, veitsenteräviä argumentteja ei selvästikään ollut muuttunut halvauksen myötä.

Professori Christensen puhui disruptiivisistä innovaatioista ja siitä, miten vaikeata onnistuminen on ylläpitää.

“If you do everything right, you will fail.”

Hän argumentoi, että se mitä Harvardissa ja muissa opinahjoissa opetetaan liiketoiminnan johtamisesta väistämättä johtaa yrityksen epäonnistumiseen.  Syy on siinä että, tällainen liiketoiminta ei pysty vastaamaan disruptiiviseen innovaatioon, vaan se pyrkii vastaamaan parantamalla nykyisiä tuotteita ja palveluita – vaikka asiakkaat ei tällaisia parannuksia tarvitse eivätkä edes voi hyödyntää niitä.

Disruptio syntyy Christensenin mukaan usein pohjalla – korvataan “kuluttamattomuus” (non-consumption) uudella, halvalla, rajatun toiminnallisuuden  tuotteella.

Toyota tuli pohjalta Corollalla mutta on nyt siirtynyt ylempiin segmentteihin (Lexus) jonka johdosta korealaiset Kia ja Hyundai tulevat pohjalta valtaamaan markkinoita. Ensimmäiset transistoriradiot olivat surkeita, mutta halpoja. Sony teki 2 dollarin radion joka sai suuren suosion ja onnistui siten nousemaan elektroniikkajätiksi tyhjiöputkivalmistajien ohitse.

Jos siis haluat nitistää kilpailijat, tee se pohjalla. Christensenin mukaan uusiutuvan teknologian yritykset  - sähköautot, aurinkoenergia, tuulivoima, biopolttoaineet – lähestyvät markkinoita väärin. Esimerkisi aurinkoenergiayhtiöt yrittävät suurilla tuilla ja investoinneilla tehdä aurinkoenergian kipailukykyiseksi teollisissa länsimaissa. Tämä on erittäin vaikeata. Samalla mm. Mongoliassa ja monessa Afrikan maassa yksinkertainen aurinkoenergia kasvaa 50% vuosivaiuhtia ilman tukia – sen takia että siellä korvataan pimeys. Tuotteet paranee pikkuhiljaa ja Christensenin mukaan aurinkoenergian onnistujat tulee sieltä.

Lopuksi vielä yksi lause Christensenin esityksestä, joka kaikui erityisen selkeästi minun korvissani.

“The market to make something more affordable and simple is often times a bigger market.”

Tämä on mukava kuulla – me kun teemme toiminnanohjauksesta helpompaa useimmiten myös halvemmalla kuin perinteisin menetelmin.

Kaiken kaikkiaan professori Christensenin puhe oli erittäin vangitseva ja vaikuttava. Hän on selvästi maineensa veroinen!

Kun media on täynnä teknologiayritysten maaimanvalloituspuhetta, tuntuu, ettei muunlaisilla innovaatioilla ole väliä.

Esimerkkinä otsikot Talouselämä-lehden maaliskuisista artikkeleista: Nyt puhuu mies Angry Birds -firman takana. Angry Birds tähtää New Yorkin pörssiin. Ovatko Angry Birds -miehet Suomen seuraavat miljardöörit?

Hienoa sinänsä. Linnut innovoinut (innovoinut: jotakin uutta, jotakin vanhaa, taitavasti kaupallistettu, ostajien haluama) Rovio ei nimittäin ole mikä tahansa Tekes-rahaa hassaava putiikki, vaan voittoa tuottava ja globaalissa kilpailussa menestynyt pieni kasvuyritys.

Mutta onhan toisenlaisiakin innovaatioita. Vähän maanläheisempiä.

Sellaisia, joissa ei ole mitään hienoa.

Kuten U-paper table. Se on noin 40 x 40 x 40 sentin kuutio paperiarkkeja. Siis tavallisia valkoisia toimistopaperiarkkeja, jotka ovat tavallista suurempia ja neliön muotoisia. Ja niitä on ehkä tuhannen kappaleen pino. Ja ne on liimattu yhdeltä sivulta yhteen, jotta ne pysyvät kasassa ja pinon päällimmäisen voi aina helposti repäistä irti.

Tuo iso paperikuutio seisoo pienellä pöydällä. Pöytä on sijoitettu toimiston sohvanurkkaukseen tai avoimeen, vapaamuotoiseen työtilaan. Vieressä on pari kynää.

Siis fläppitaulun korvike. Jota voi käyttää istualtaan. Ihan nenätysten keskustelukumppanin kanssa. Samaan aiheen ääreen kumartuen.

Zero technology. Pino paperia pöydällä.

Ja wow! Halusin sellaisen heti, kun yhteistyökumppanimme toimistossa näin. Niin on kuulemma halunnut jokainen muukin, joka sen vain on nähnyt. Välitön selkäydinreaktio.

Perun puheeni.

Tietysti innovaation pitää aina olla jotakin hienoa!

Aivan kuten tuo U-paper table, julkikalustevalmistaja Piiroinen Oy:n kehittämä, Kati Miettisen ja Jarmo Suomisen suunnittelema uudenlainen fläppikuutio. Se ei näytä kuvissa paljon miltään. Se hukkuu U-work -kalustesarjan muiden tuotteiden joukkoon (kuva paperipinosta löytyy esitteen viimeiseltä sivulta). Se tuntuu liian simppeliltä ollakseen menestys.

Mutta kun sen näkee toimistossa, kokemus on aivan eri. Halusin sellaisen heti, kun silmiini sain.

Jotakin uutta, jotakin vanhaa, taitavasti kaupallistettu, ostajien haluama.

Jotakin hienoa!

Kuvittelemme usein oman yrityksemme erityistapaukseksi, johon eivät muiden mallit ja opit sovi. Se on puppua. Muilta kannattaa oppia.

”Energiaa on pyritty säästämään suomalaisvoimin aiemminkin”, sanoo Strömforsin tehtaan kunnossapitopäällikkö Pertti Vainio Energia-lehdessä (9/2010).

Tehtaan ranskalainen omistaja ei kuitenkaan uskonut, että kaikki kivet oli käännetty.

Se lähetti Suomeen energiansäästöön keskittyvän kommandojoukkonsa. Tuon porukan päätyönä on kouluta ranskalaiskonsernin omistamia 170 tehdasta läpi ja etsiä säästömahdolllisuuksia.

”Auditoijilta tuli ideoita, joista en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Ulkopuolinen näkee asiat toisin, vaikka itsekin olimme näitä asioita vankalla ammattitaidolla miettineet vuosikymmeniä”, sanoo Vainio.

Energian säästökohteita on löytynyt roppakaupalla. ”Heillä oli esittää valmis paketti. Tehdasympäristöt ovat loppujen lopuksi samankaltaisia kaikkialla maailmassa”, summaa Vainio.

Sinunkin toimialasi on täynnä yrityksiä, asiantuntijoita ja palveluntarjoajia, joilla on uudenlainen ratkaisu ongelmiisi.

Uusia ratkaisuja ei ole vaikea löytää. Vaikeinta on vain luopua kahdesta ajatuksesta:
1) Olemme ainutlaatuinen, muiden mallit eivät sovi meille.
2) Osaamme jo kaiken, olemmehan tämän alan ammattilaisia.

Helkama Velox kertoo, että se tuo myyntiin aivan uudella runkorakenteella varustetun polkupyörän, joka helpottaa kaupunkipyöräilyä. Kiinnostavaa!

Helkama innostui kehumaan keksintöään ainutlaatuiseksi. Ehkei se sitä ole, mutta oli silti mielenkiintoista seurata, kuinka pyöräjulkistus kirvoitti heti lukuisia nettikommentteja, joissa runkorakenteen idea tyrmättiin sillä perusteella, että se ei ollut uuden uusi.

Tämä on tietysti kauheaa. Että joku kehtaa soveltaa kerran keksittyä ideaa uudestaan!

Ja vielä väittää, että heidän sovelluksensa on ainutlaatuinen!

Kritiikki osuu tietysti harhaan. Sillä ei ole väliä, onko Helkama keksinyt jotakin ainutlaatuista. Sillä on, kuinka yhtiö jalostaa ideaa ja vie sen markkinoille.

Mielenkiintoista, että sama ilmiö tapahtui Angry Birdsin kohdalla. Netin keskustelupalstoilta löytyy paljon kommentteja, joissa Rovion menestyspeliä Angry Birdsiä mollataan siitä, että pelityyppi, jossa tuhotaan erilaisia suojarakennelmia, ei ole uusi. Näitä nettikirjoittajia kismittää, että Rovio on osannut soveltaa jo olemassaolevaa ideaa.

Ikäänkuin pelimaailma – ja maailma muutenkin – ei olisi täynnä perusideoita, joiden toteutus vaihtelee.

Kannattaa lukea Wikipedian valaiseva artikkeli tietokonehiiren keksimisestä. Se on malliesimerkki siitä, kuinka idea jalostuu ja hiotuu eri toimijoiden käsissä – paljon alkuperäistä käyttökelpoisemmaksi.

Mitä Helkama Velox on sitten tehnyt?

Helkama on siirtänyt polkimet uudessa runkorakenteessa tavanomaista enemmän eteen, satulan tavanomaista taaemmas ja madaltanut satulan korkeutta. Näin jalat ylettävät tarvittaessa koko ajan maahan. Uusi rakenne varmistaa, että vaikka istutaan matalalla, jalat eivät joudu poljettaessa liikaa koukkuun.

Jatkuvien pysähdysten (liikennevalot, vaaratilanteet, ruuhkat) kaupunkipyöräilyssä tämä tuo turvallisuutta ja helppoutta.

Pyörä soveltunee myös niille, jotka muuten vain ovat vähän epävarmempia pyöräilijöitä. Arvelen, että heitä on ikääntyvässä väestössämme paljon.

Jalat koko ajan lähellä maata on yksinkertainen idea. Juuri siksi se voi toimia.

Kiinnostava uutuus siis. Pieni yhtiö (liikevaihto kuutisentoista miljoonaa) on lähtenyt hakemaan rohkeasti uusia markkina-avauksia. Hyvä Helkama Velox!

PowerKiss Oy:n Maija Itkonen kirjoittaa asiaa Kauppalehden blogissa otsikolla Testataan kun tavataan!:

”[Innovaatiot]…syntyvät testaten, palautetta tutkien, vaihtoehtoja kokeillen ja prosesseja iteroiden.”

Jos et ole tällä viikolla (tai edes tässä kuussa!) testannut mitään – ideaa, prototyyppiä, tuotetta, myyntipuhetta, uutta asiakasryhmää, uutta hinnoittelumallia tms. – et ole innovoinut.

Kokeilematta mitään uutta, et pysy edes paikoillaan, sillä maailma ympärilläsi etenee. Entisestä hittituotteestasi tulee cd-torni – aiemmin joka kodin vakiovaruste, mutta nykyinen vaihtotorien ja kierrätyskeskusten ongelmajäte, jota kukaan ei enää halua.

Mitä olet testannut tänään?

Yksinkertainen perusajatus: harrastajahiihtäjistä suuri osa inhoaa voitelua. Parhaan luiston ja pidon saavuttaminen ei ole heidän päämääränsä. He vain haluavat liikkua luonnossa muutaman kerran kuukaudessa.

HelsinginSanomien lauantaina ilmestynyt kuukausiliite (HS KL 1/2011) kirjoittaa voitelematta valmiin suksen kehittäjästä, Matti Järvisestä. Hänen yrityksensä oli yksi vuoden 2010 InnoSuomi -palkinolla palkituista.

Järvisen keksinnössä on kyse suksen pohjaan tehtaalla työstettävästä nanopinnoitteesta. Järvisen ohella keksintöä on vauhdittanut A. Graveolens Oy toimitusjohtajansa Mikko Tillin johdolla. Graveolens valmistaa Järvisen keksimän nanopinnoitteen, jota suksitehtaat käyttävät (lue lisää täältä: 1, 2).

Tärkeämpää kuin luisto, on pito. Lipsuvilla suksilla ei kauan jaksa. Sen sijaan satunnaishiihtäjän hieman kävelevässä tyylissä ei luisto ole niin olennaista. Juuri pitoon nanosuksien tämänhetkinen kehitysvaihe tuo eniten hyötyä.

Tosihiihtäjä puolestaan inhoaa näitä Karhun ja Peltosen suksitehtaiden tuottamia, Järvisen keksintöön perustuvia nanosuksia. Luisto ja pito eivät ole latujen sankarin mielestä koskaan täysin kohdallaan.

Tuotteistus on siis osunut nappiin: toiset pitävät, toiset inhoavat.

Kauppa käy. Kolme neljästä Karhun valmistamasta suksesta sai pohjaansa Järvisen kehittämän keksinnön. Peltosenkin tuottamista suksista yli puolet.

Hieno, kaupallisesti menestyvä innovaatio. Onneksi olkoon InnoSuomi -palkitulle!

Paineen aikaansaaman kitkan vaikutuksesta lumi sulaa suksen pohjan alla, synnyttäen näin ohuen vesipatjan, jonka päällä suksi liukuu. Tämänhän me olemme tienneet jo vuosikausia.

Paitsi ettei se ole totta.

Lentokoneen siipi tuottaa nostovoiman, koska siiven kaarevalla yläpinnalla ilmavirta joutuu matkaamaan pidemmän matkan ja kulkemaan nopeammin kuin alapinnalla. Yläpinnalle muodostuu alempi paine ja siipeen syntyy noste.

Paitsi ettei se ole totta.

Maailman suurimman kännykkävalmistajan yli vuosikymmen sitten suorittamissa tutkimuksissa kävi ilmi, että kosketusnäytölliset kännykät eivät menestyisi, koska näyttö tuhriintuu sormenjäljistä ja käyttömukavuus on kyseenalainen. Näppäimistö on fiksuin käyttöliittymä.

Paitsi ettei se ole totta.

Pimeään vuodenaikaan masennusta karkoittava kirkasvalo on isolla 500 watin lampulla varustettu kettiön pöydälle asetettu mötikkä, jonka edessä siristellään silmiä ja hörpitään aamukahvia. Se ei toki sovi bussimatkalle tai aamuiselle lennolle Brysseliin, mutta minkäs sille mahtaa, kun kerran valoon reagoivat reseptorit sijaitsevat vain silmissä.

Paitsi ettei se ole totta.

Jään  ja lumen pinnalla ihan itsestään sulana pysyvä valevesikerros vastaa isosta osasta luistoa (HS 14.12.2010 ja premelting-ilmiö). Siiven noste on paljon monisyisempi ilmiö (1, 2), kuin on luultu. Kosketusnäyttö toimii. Valkee Oy valmistaa kirkasvalolaitteita, joissa valo ohjataan kuulokkeita pitkin korviin – ja hyvin toimii sekin, raportoivat ledejä tyytyväisenä korvissaan pitävät koehenkilöt.

Sinunkin bisneksessäsi on täysin varmoina pidettyjä totuuksia.

Paitsi etteivät ne ole totta.

Siinä on läpimurron paikka.

Helsingin Sanomat on tehnyt kulttuuriteon ja kysynyt HS-raatilaisilta sähkökirjan tulevaisuudesta. Eri media- ja kulttuurialan henkilöiden vastauksia kertyi kahdeksankymmentä. Otos tarjoaa hienon läpileikkauksen siihen, kuinka ihmiset hahmottavat muutosta.

Materiaali on erinomaisen valaisevaa ja sopii luettavaksi jokaiselle, joka miettii tämän tai tuon teknologian mahdollista läpilyöntiä massamarkkinoilla. Suosittelen raatilaisten kommenttien lukemista kokonaisuudessaan!

Myös raatilaisille esitetty kysymyksenasettelu on paljastava. Hesari kysyy sähkökirjan tulevaisuudesta.

Kysymys johtaa heti useimmat vastaajat harhaan, miettimään kirjaa. Pitäisi miettiä lukemista.

HS-raatilaisten kommentit ovat arvattavia: Kirjaa puolustetaan. Sähkökirjalle hymähdellään. Aivan kuten on läpi historian tehty mille tahansa uudelle teknologialle.

Sähkökirjassa on minulle jotain samaa kuin muovisessa joulukuusessa tai videossa, joka näyttää takkatulta. – Arno Kotro

Nykyisillä tekniikoilla ei pystytä siihen, mitä paperi tarjoaa. – Anu Kantola

Koti ilman kirjahyllyä olisi kauhistus, se olisi kuin amputoitu asunto. – Johannes Koroma

Useimmilta vastaajilta jää huomaamatta, että lukeminen on jo valtaosaltaan muuttunut sähköiseksi. Luet joka päivä ruudulta enemmän, kuin paperilta.

HS-raatilaisissa on myös joukko niitä, jotka näkevät sähkökirjalla myönteisen tulevaisuuden:

Monet näyttävät uskovan että teksti ei toimi ilman paperia, että lukuelämys jotenkin köyhtyy. Minulla ei sellaista kokemusta ole. Teksti koostuu lauseista, lauseet sanoista, sanat kirjaimista, ja kaikki nämä ovat läsnä digikirjassa. – Kersti Juva

Ruudulta lukemisen muoto ei useimmiten ole perinteinen kirja (se voi olla tämä blogi, uutissaitti tai mitä tahansa). Sillä on vain vähän merkitystä. Yhtä vähän kuin sillä, onko musiikin kuuntelemisen muoto vinyylilevy vai cd vai mp3.

Lukeminen on olennaista. Kuunteleminen on olennaista. Katsominen on olennaista. Ihmisten välinen keskinäisviestintä on olennaista.

Ne kaikki ovat muuttuneet sähköisiksi jo vuosia sitten.

Penisilliinistä lähtien vahingossa löytyneet keksinnöt (eli kaupallistamisvaiheen jälkeen innovaatiot) ovat olleet pinnalla.

Uusin lisäys pitkään sarjaan on suomalaisen pelifirma Everyplayn kehittämä Applifier -palvelu.

Kun pelien kehittämiseen keskittyneen yhtiön markkinointi takkuili, he päättivät kehittää mainosverkon (lähde: Vierityspalkki.fi -blogi). Siinä Facebook -pelejä julkaisevat pelifirmat mainostavat pelaajille toistensa pelejä, hankkien näin uusia käyttäjiä. Se on edullisempaa ja tehokkaampaa kuin perinteisemmät tavat markkinoida.

Mainosverkosta tuli suurempi hitti kuin omista peleistä. Nyt suomalaisporukka keskittyy täysillä Applifierin kehittämiseen. Sivupolusta tuli kultasuoni.

Tarinan opetus innovaattoreille: Mene asiakkaiden luokse. Koita saada asioita aikaan. Epäonnistu. Tee pakon edessä kaikki uudella tavalla. Tartu vahingossa syntyneeseen kultamunaan. Hymyile matkalla pankkiin.

Syntyykö innovaatiot täydellisen vapauden vai tiukkojen rajojen asettelun avittamana? Saimme viime viikolla lukea (HS, Talouselämä) miten Professori Bengt Holmström aiheutti pienen myrskyn syyttämällä suomalaista innovaatiojärjestelmää ja yritysjohtajia rahan tuhlauksesta ja löysästä ohjaamisesta.

Holmström on sitä mieltä, että kaatamalla rahaa hankkeisiin ja antamalla täysi vapaus keksiä rahoille käyttöä, hyviä innovaatioita ei synny. Mielestäni Holmström on oikeassa, vaikka asia ei aina näin mustavalkoinen ole.

Omalta osaltamme voin kyllä sanoa että mikään ei anna paremmat eväät uusien ja innovatiivisten ratkaisujen keksimiseen kuin asetetut rajoitukset tai reunaehdot  - olkoon se sitten raha, aika, tai jokin muu projekteissa olennainen komponentti. Positiivinen paine antaa lisää virtaa.

P.S.
Sain Twitterissä hieman palautetta pitkästä kesätauosta. Kieltämättä se oli pidemmänpuoleinen joten siitä nöyrät anteeksipyyntöni. Nyt kuitenkin jatketaan kesäauringon antamalla uudella energialla postituksia. Kiitos palautteesta ja lukijoille mielenkiinnosta!
D.S.