Hyvää alkanutta vuotta kaikille Epistolan lukijoille! Blogitoimitus on ollut luvattoman laiska alkuvuodesta, josta meille kuuluu sapiskaa. Tästä on helppo parantaa otteita.
Käyttäjäkokemus ja käytettävyys sivuutetaan usein hippien tai ponihäntäisten graafikkojen vouhotuksina, erityisesti yritysten tietojärjestelmistä puhuttaessa. Järjestelmät nyt vaan ovat monimutkaisia. Kuulemma. Sitäpaitsi on hirveän kallista tehdä asialle jotain. Onko todellakin näin?
Luin muutaman blogipostauksen web-frameworkien kurjuudesta ja niissä viitattiin (hieman ontuen) Dijkstraan. Luin Dijkstran tekstin ja olin yllättynyt miten ajankohtainen se edelleen on.
18.6.1975 Edsger W.Dijkstra1 kirjoitti lyhyen tekstin otsikolla “How do we tell truths that might hurt?“. Teksti on provosoiva, ja siksi mielestäni mielenkiintoinen. Vielä mielenkiintoisempaa on se, että siinä on monta huomiota, jotka pätevät mainiosti vielä tänäänkin. Yksi näistä liittyy läheisesti suosikkiaiheeseeni, tietojärjestelmien monimutkaisuuteen ja miten se vaikuttaa niitä käyttäviin organisaatioihin.
“Many companies that have made themselves dependent on IBM-equipment (and in doing so have sold their soul to the devil) will collapse under the sheer weight of the unmastered complexity of their data processing systems.”
Tämä on suora lainaus, joten viittaus tähän kyseiseen kolmikirjaimiseen yritykseen on lähinnä hauska tänä päivänä, mutta ajatus on mielestäni erittäin olennainen. Yritysten tietojärjestelmät ja erityisesti toiminnanohjausjärjestelmät alkavat olla niin monimutkaisia, että organisaatiot alkavat kärsiä niistä liiaksi. Samalla tämä on aihe, josta pitkälti vaietaan. Dijkstra kirjoittaakin:
“If the truths are sufficiently impalatable, our audience is psychically incapable of accepting them and we will be written off as totally unrealistic, hopelessly idealistic, dangerously revolutionary, foolishly gullible or what have you.”
Vaikka aiheeseen ollaan heräämässä, on mielestäni yllättävää miten vähän tästä puhutaan. Kyseessä on kuitenkin ilmiö joka maksaa yrityksille ihka oikeita euroja. Tehdäänpä pieni laskuharjoitus.
Teimme loppuvuodesta toiminnanohjauksen käytettävyyskyselyn2. Kysyimme mm. sitä, miten paljon aikaa vastaaja arvelisi säästävänsä päivittäin jos toiminnanohjausjärjestelmä olisi käyttettävämpi. Neljäsosa vastaajista oli sitä mieltä että he säästäisivät vähintään 30 minuuttia.
Oletetaan että työntekijän vuosikustannus on 50 000 € ja hän on töissä 200 päivää vuodessa. Aikaa säästyisi vuositasolla 200*0,5 h = 100 h, jonka kustannusvaikutus olisi noin 3 300 €. Jos yrityksessä on 100 järjestelmän käyttäjää, vuositasolla säästyisi 330 000 €.
Esimerkin numerot ovat yksinkertaistettuja, mutta antavat osviitan siitä, minkälaisista rahoista puhutaan. Enkä ole lainkaan huomioinut välillisiä kustannussäästöjä, jotka seuraavat mukavammasta käyttäjäkokemuksesta työntekijän onnellisuuden muodossa.
Minä kyllä puhuisin näistä asioita jos istuisin rahakirstun päällä.
1(Dijkstra on yksi tietojenkäsittelytieteen suurista nimistä, joka on tunnettu mm. lyhyimmän polun algoritmista – ns. Dijkstran algoritmi, sekä semaforeista.)
2 Tutkimustulokset julkaistaan tässä blogissa piakkoin.
Missä ne säästöt? Aika ei aina ole rahaa. Tuskin kukaan toiminnanohjausjärjestelmää käyttävä on urakkapalkalla.
Kiitos tarkentavasta kysymyksestä, Vellu.
Ajattelin näin, että järjestelmän käyttäjän työ ei todennäköisesti ole itse järjestelmän käyttäminen, vaan esim. tilausten käsittely, ostolaskujen hyväksyminen, varastosta pomiminen jne. Tällöin voidaan mielestäni ajatella, että aikaa säästyy muuhun, tuottavampaan tekemiseen. Voidaan esim. käsitellä enemmän tilauksia, jolloin myynti paranee, palvella asiakkaita nopeammin, jolloin asiakastyytyväisyys nousee jne.
Parempi perustelu olisi tuo vapautunut kapasiteetti (aikaa muuhun työhön), mutta tällöin ei voida puhua säästöistä. Lisääntyneelle kapasiteetille tulee olla tilausta että se muuttuu tuloiksi. Säästöjä syntyy vain pienentämällä kapasiteettia, joka tarkoittaa työntekijöiden vähentämistä.