Sain vihdoin luettua Steve Jobsin elämänkerran. Walter Isaacson on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen opuksen, jonka luettuani minun on täytynyt hieman revisioida ajatuksiani Jobsista. Kirjassa on paljon yllättäviä tietoja, uusia näkökulmia Jobsin persoonaan ja paljon tarinoita, jotka vahvistavat mielikuvaa nerosta, jolla oli kyky nähdä tulevaisuuteen sekä yhdistää teknologioita ja palveluita helpoiksi ja toimiviksi kokonaisuuksiksi. Nerolla on kuitenkin myös pimeät puolensa – voimakkaammat kuin tiesinkään.
Entäs ne Klingonit?
Kirjan alussa on kappale, jossa käsitellään Jobsin aikaa Atarilla. Jobs oli vuonna 1974 kävellyt Atarin respaan ja vaatinut saada työpaikan.
We’ve got a hippie kid in the lobby. He says he’s not going to leave until we hire him. Should we call the cops or let him in?
Al Acorn, joka oli Atarin pääinsinööri (hän on myös Pong-pelin isä), päätti ottaa Jobsin töihin. Steve joutui yövuoroon kellariin, koska hän haisi pahalle. Hän oli sitä mieltä että syömällä pelkästään hedelmiä voi jättää pois deodorantit sekä suihkussa käynnit. Hän oli väärässä.
Mutta ne Klingonit?
Jobs auttoi pelien kehittämisessä ja hän arvosti Atarin pelien yksinkertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä.
…he intuitively appreciated the simplicity of Atari’s games. They came with no manual and needed to be uncomplicated enough that a stoned freshman could figure them out.
En ole puoltamassa pilven polttamista työpaikalla tai muutenkaan, mutta milestäni lähtökohta on oikea. Sovellus pitää olla niin helppo, että sitä pystyy käyttämään ilman sen suurempaa koulutusta tai harjoittelua.
The only instructions for Atari’s Star Trek game were “1. Insert quarter. 2. Avoid Klingons.”*
Tässä on meille softa- ja järjestelmäkehittäjille tavoite. Ohjeet kertovat mikä on tehtävä ja tavoite – ei sitä, mitä nappuloita pitää painaa ja mihin suuntaan pitää ohjata. Vältä Klingoneita.
* Jotkut ovat sitä mieltä että Steve on muistanut väärin, tai että Isaacson on keksinyt tämän itse. Oli miten oli, se on mielestäni kuvaava esimerkki.
