Työntekijän työtyytyväisyys ja motivaatio kasvaa, kun hän kokee voivansa vaikuttaa siihen, miten työnsä suorittaa. Hän osaa ja haluaa päättää itse, kuinka edetä. Tämä on todettu useissa tutkimuksissa.*
Asiantuntijatyötä tekevä haluaa, että hänen arviointikykyynsä luotetaan. Daniel Pinkin uusi kirja Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us toteaa, että on aika päivittää motivaatiokäsityksemme:
Vanha motivaatiokäsitys: Jos ihmisille antaa vapausasteita, he ryhtyvät välttelemään työtä. Siksi on parasta kontrolloida työsuoritusta ja määrätä ylhäältä käsin oikea etenemistapa.
Uusi motivaatiokäsitys: Autonomia nostaa tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä. Oikeaan tehtävään rekrytoidut ihmiset haluavat luontaisesti olla vastuussa tuloksista – itsemääräämisoikeus antaa heille sopivimman tavan päästä noihin tuloksiin.
Ihmiset osaavat erottaa tosistaan rutiinitehtävät ja asiantuntemusta vaativan ytimen. Määrämuotoiset rutiinit ovat kaikille helpotus. Niissä ei tarvita vapausasteita.
Mutta kysymys kuuluukin, pakottavatko tietojärjestelmäsi myös sen varsinaisen asiantuntijatyön tiukasti määrättyyn muotoon ja etenemisjärjestykseen? Vai sallivatko ne tilaa työntekijän autonomialle?
Turhan moni asiantuntijoiden käytössä oleva järjestelmä on raskas käyttää tai sallii vain yhden etenemispolun. Ohjelmiston tekijällä tai tilaajalla on siis ollut vanha motivaatiomalli suunnittelunsa pohjana.
Seurauksena on lauma asiantuntijoita, jotka kiroavat joka päivä käytössään olevia työvälineitä. Ne eivät tue heidän osaamistaan vaan kontrolloivat sitä mekaanisesti. Tämä syö tuottavuutta ja työtyytyväisyyttä.
Kaikki lähtee movaatiokäsityksestämme.
Siispä: Vähemmän raskaskäyttöistä softaa, enemmän autonomiaa.
[* mm. P. Baard, E. Deci, ja R. Ryan, ”Intrinsic Need Satisfaction: A Motivational Basis of Performance and Well-Being in Two Work Settings,” Journal of Applied Social Psychology 34 (2004).]
