Myytin juuret ovat perustutkimuksessa. Tieteellinen tutkimus on toki usein kallista ja hidasta. Uusia lääkeaineita rasittavat kymmenien miljoonien kehityskustannukset. Nokialla on tuotekehitysarmeija viilaamassa jotakin pientä läpimurtoa vuosikaudet. Ja hiukkaskiihdyttimiä rakennetaan miljardeilla.
Onhan se kallista. Mutta nuo taitavat kuitenkin olla enemmän poikkeus kuin sääntö.
Mietin elokuviinkin ikuistettua, epäonnistunutta Apollo 13 -kuulentoa. Miehistö joutui kuolemanvaaraan, kun hengitysilman hiilidioksidipitoisuus alkoi nousta. Samalla hajosi aluksen lämmityskin ja osa sähkötehosta katosi.
”Houston, we have a problem.”
Lennonjohdossa ryhdyttiin improvisoimaan suodatinta, jolla hiilidioksidi voitaisiin poistaa. Astronautit pelastettiin kasaamalla ratkaisu ties mistä aluksesta löytyvistä jämämateriaaleista ja sukkahousuista (okei, no ei sukkahousuista). Ei ollut innovaatio kallista, eikä kehityssykli pitkä. Tulokset olivat sitäkin arvokkaampia.
Suurin osa innovaatioista on syntynyt samaan tapaan: ison rahatukun sijasta eteenpäin on ajanut pakko, tarpeeksi suuri motivaatio ja joukko fiksuja ihmisiä, joilla on yhteinen tavoite.
Pienen pieni osa kaupallisista menestyksistä nojaa tekniseen tai tieteelliseen läpimurtoon. Suurin osa on sovellutuksia ja olemassaolevien asioiden paketointeja uudella tavalla. Samoin suurin osa tulosrivin kasvusta tulee nykyisten tuotteiden asteittaisesta kehittämisestä – ei yksittäisistä läpimurroista, vaikka niistä komeita sankaritarinoita saakin.
