Luin viikonloppuna uusimman Helsingin sanomien Kuukausiliitteen. Siinä oli mainio juttu taloustieteen professori Bengt Holmströmistä. Professori Holmström on fiksu mies.
Hänellä oli myös viisaita sanoja jakaa meille tavallisille tallaajille.
Professori Holmström on niin fiksu että 45-vuotiaana hänet kutsuttiin MIT-yliopiston taloustieteen professoriksi. Hän muun muassa äkkäsi erään makrotalouden oppikirjan sisältäneen virheen 50 vuodan ajan. Miten hän sen keksi? Kysymällä. Hänen mielestään teoriassa ei ollut järkeä. Hän alkoi kysellä ja kyseenalaistaa.
”Tyhmät kysymykset ovat tärkeitä. Pitää kehdata kysyä.”
Pitkäaikainen ystäväni ja opiskelukaverini Kalle on hyvä esimerkki henkilöstä joka uskaltaa kysyä. Aikoinaan kävimme ekskursiolla isolla verkkovalmistajalla. Siellä innokas insinööri kertoi hienoja yksityiskohtia heidän verkkovimpaimista. Hän kertoi pitkään tukiaseman komponentista, mutta ei oikein saanut kerrottua mikä se on. Viimein Kalle nosti kätensä pystyyn ja kysyi: “Mikä tuo on?” Insinööri katsoi häntä hölmistyneenä. “Ööh, se on MUXi.” Hän jatkoi selittelyä ja kohta Kallen käsi oli taas pystyssä: “Mikä on MUXi?”
Insinööri oletti että kaikki teekkariplantut ymmärtää mistä on kyse. Tämän virheen tekee myös jatkuvasti asiantuntija sekä hänen asiakkaansa. Pitäisi ymmärtää kysyä enemmän. Tällöin moni väärinkäsitys jäisi tekemättä.
Tämä on hyvän asiantuntijan tärkeimpiä ominaisuuksia. Asiakas ei aina tiedä mitä on hänelle parasta eikä välttämättä mikä ongelma hänellä on. Pitää uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä.
Totta! Asiantuntijan tyhmät kysymykset voivat myös saada asiakkaan miettimään asiaansa tarkemmin.
Stephen Coveyn tehokkuuskirjasta ‘The Seven Habits of Highly Effective People’ (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Seven_Habits_of_Highly_Effective_People) en muista muita yksityiskohtia kuin juuri Habit 5: “Seek First to Understand, Then to be Understood”. Hyvä muistutus siitä, että on tärkeämpi ymmärtää vastapuolta kuin saada vastapuoli ymmärtämään omaa viestiään.
Albert Einsteininkin kerrotaan sanoneen että on tärkeämpää osata kysyä oikeita kysymyksiä kuin antaa hyviä vastauksia.
Juuri näin. Tästä tutkimustyössä on kyse, kuten prof. Holmström myös artikkelissa sanoi. Vastausten keksiminen on suhteessa helppoa, suuret harppaukset tapahtuu kun joku on keksinyt tarpeeksi hyvän kysymyksen.
Jos kaikki kyselisivät tyhmiä, maailma menisi heti aivan sekaisin. Otetaan tähän muutama esimerkki:
- Miksi suomalaisen henkilöautolla täytyy voida ajaa yli 120 kilometrin tuntinopeutta, jos se on aina laitonta kuitenkin?
- Miksi pakanayrittäjän firman täytyy maksaa kirkollisveroa?
- Miksi Audin myynti vain kasvoi, kun sen piti Kiesi-kohun perusteella romahtaa?
- Miksi koko Suomi on pidettävä asuttuna, maksoi mitä maksoi?
- Miksi laiskan sohvaperunan lottovoitto on kaikkien mielestä hyvä asia, mutta ahkeran yrittäjän työvoitto/myyntivoitto ei?
No, näitä kysymyksiä riittäisi paljon muitakin. Harva niitä kuitenkaan haluaa tosipaikan tullen kysellä.
Näihin kyselijöihin suhtaudun monella tapaa.
1. He ovat rohkeita ja tekevät hankaliakin kysymyksiä (minun puolestasi ja koska en itse kehtaa kysyä)
2. He haluavat päteä (ja kysymällä osoittaa osaamistaan – rasittavaa)
3. Joskus tunnen myötähäpeää heidän puolestaan (onko tämä vain suomalainen ilmiö?)
jne.
Olen Jarin kanssa samaa mieltä. Kaikki tyhmät kysymykset eivät ole rohkeutta vaan tyhmyyttä.
Se, että asiantuntija esittää tyhmiä kysymyksiä ei tee hänestä tyhmää. Itse oletan, että ostamalla asiantuntijan palveluksia ne (tyhmät) kysymykset lujittavat uskoani asiantuntijat asiantuntemukseen eikä päinvastoin.
Jukka ja Jari, olette tietenkin oikeassa. Eihän kysymysten esittäminen tietenkään saa korvata ajattelua, eikä varsinkaan saa olla oman pätemisen tarpeen ilmentymä.
Useasti kuitenkin jätetään kysymättä asioita joita ei ihan ymmärrä, vaikka olisi yrittänyt ajatella ja ymmärtää. Tai siksi että ei uskalla kyseenalaistaa asiakasta tai asiantuntijaa (tämä tietenkin toimii molempiin suuntiin). Tämä johtuu monesta syystä. Kulttuurista, työympäristöstä, kasvatuksesta jne.
Professori Holmstömin sanomassa tärkein sana on mielestäni _kehdata_.
Jos kysymyksen esittäminen vie asiaa eteenpäin, korjaa väärinkäsityksen, selkiyttää toimintatapaa tms. sen esittäminen ei tee asiantuntijasta tyhmää vaikka se kysymyksen kohteen mielestä olisi “tyhmä kysymys”. Juuri niin kuin sanot.
Hauska huomata, että tulkitsimme Jarin kommentin hiukan eri tavalla. Minusta Jarin kysymykset ovat erittäin tärkeitä. Siksi luin sen ironia-suodattimen läpi.
Kyllä, kysymykset saattavat kuulostaa tyhmiltä, ja mitä todennäköisimmin keskustelu ei johda mihinkään. Mutta jokaisen “tyhmän” kysymyksen taustalla on jokin oletus, jota harvoin haluamme tai ymmärrämme kyseenalaistaa. Testaamalla näitä oletuksia tai lainalaisuuksia voimme ehkä keksiä jotain ihan uutta.
Oletamme että markkinat vaativat nopeita autoja ja näin tulee aina olemaan. Entä jos olisikin päinvastoin? Voisimmeko suunnitella autoja, joiden maksiminopeus olisikin 140 km/h? Ja voisimmeko siinä tapauksessa luoda taloudellisia autoja, joiden rakennekin voisi olla edullisempi? Vai mahdollistaisiko se jotain ihan uutta?
Kyseenalaistaminen siis saattaa johtaa suoraan umpikujaa. Ja tämä on ihan OK. Mutta joskus tämän tyyppinen ajattelutapa taas avaa ovia tärkeille innovaatioille.
Jari kirjoitti: ”Jos kaikki kyselisivät tyhmiä, maailma menisi heti aivan sekaisin.” Tämä on totta. Maailma saattaisi mennä sekaisin. Ja se saattaa johtaa muutokseen.