Yksi yleisimmistä innovaatiomyyteistä on, että kyse on ratkaisun keksimisestä. Todellisuudessa ratkaistavan ongelman määrittely on jopa tärkeämpää – ja usein myös paljon vaikeampaa.
Scott Berkun on kirjoittanut käytännönläheisen kirjan The Myths of Innovation. Katso YouTubesta hänen (pitkä) luentonsa samasta aiheesta. Kirjassa Berkun listaa yhdeksi myytiksi sen, että keskeisintä on ratkaisun keksiminen johonkin ongelmaan.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Itse ongelman keksiminen on paljon isompi juttu.
Käytän joka päivä Applen iPodia. Mahtava laite! Mutta innovaationa ei kovinkaan kummoinen.
Apple ei keksinyt mp3-soitinta, vaan osti tarvittavan elektroniikan ja valmistuksen Aasiasta. Apple ei myöskään keksinyt musiikkitiedostojen myyntiä ja jakelua internetissä (nyt jo historiaan painunut Napster popularisoi sen).
Apple ei siis keksinyt ratkaisua. Paljon tärkeämpää, Apple keksi tarpeen. Ja päätti täyttää sen.
Yhtiössä huomattiin, että musiikin myyminen, ostaminen ja kuluttaminen on liian vaikeaa. Pääjohtaja Steve Jobs uskoi myös, että tämä tyydyttämätön tarve oli suuri ja siinä voisi tehdä bisnestä.
Jobs ymmärsi, että markkinoilla jo olevat ratkaisut ohittivat ydinongelman: helppouden puutteen. Apple puolestaan voisi luoda aidosti käyttäjäystävällisen tavan kuunnella musiikkia. Jobs päätti valjastaa yhtiön resurssit tämän ongelman ratkaisemiseksi ja nosti asian johtoryhmän prioriteettilistan kärkeen.
Apple ymmärsi ongelman: puuttui helppo, koko ketjun integroiva palvelu. Ilman eri osien saumatonta yhteentoimimista musiikki pysyisi liian vaikeana.
Tässä vaiheessa koko innovaatio oli 80 prosenttisesti tehty.
Itse ongelman ratkaiseminen – hankkeen varsinainen toteutus – oli lopulta suhteellisen suoraviivaista. Apple alihankki itselleen halvan kulutuselektroniikan, ulkoisti ison osan elektroniikkasuunnittelusta, hankki käyttöjärjestelmän ulkopuolelta, käytti olemassaolevaa tiedostoformaattia sekä paransi helposti mp-3 soittimille tyypillistä onnetonta käyttöliittymää.
Yhtiö osasi käyttöliittymäsuunnittelun unissaankin. Tarvittava ohjelmointityökin oli Applen koodareille melko peruskauraa.
Levy-yhtiöiden saaminen mukaan kysyi puolestaan neuvottelutaitoja, kontakteja ja Jobsin henkilökohtaista karismaa. Missään vaiheessa ei tarvittu taivaat avaavaa läpimurtoinnovaatiota. Työ oli samanlaista perussuunnittelua kuin muissakin tuotteissa. Lisää iPodin kehittämisestä voi lukea vaikkapa tästä Wired-lehden jutusta.
Totta kai iPod on innovatiivinen kokonaisuus. Mutta se on sitä siksi, että Apple osasi määritellä ongelman.
Olen varma, että innovaatiotoimintasi saa uutta puhtia, kun systematisoit paitsi ratkaisujen, myös ongelmien etsinnän:
- Mieti, mitä asiakkaat tarvitsevat. Miksi tuota tarvetta ei ole vielä täytetty.
- Seuraa trendejä, sillä muutokset luovat uusia tarpeita ja ongelmia. Kun tunnistat ne, voit ratkaista ne.
- Tarkkaile asiakasyritystesi prioriteetteja. Mikä pitää johdon hereillä öisin? Mikä ongelma huutaa ratkaisua?
- Selvitä, mikä nykyratkaisuissa ei toimi tai toimii kehnosti. Saako asiakas ylilaatua (liian kallista) vai alilaatua (ei toimi halutulla tavalla)? Piileekö siinä ongelma, jonka voisit kannattavasti ratkaista?
Tarkkaile siis, mihin asiakas pyrkii. Asiakas ei aina osaa sanoa, mitä tarvitsee. Mutta huomaat kyllä, mihin hän pyrkii. Voisitko pilotoida hänelle ratkaisun?
